Ensimmäinen mejäkoe on siis takana. Viikonloppu oli erittäin kostea; vettä satoi ja ojissakin tuli pulahdettua kerran jos toisenkin. Sen enempää ei niistä vaan suoraan Josin tulossa olevan loistavan mejäuran ensimmäiseen koitokseen.
Josi pääsi aamun ensimmäiselle AVO-jäljelle. Sattuikin sateeton hetki siihen. Hieman odoteltiin ennenkuin päästiin tosi toimiin ja Josi alkoi jo tylsistyä. Pientä piippausta ja pyörimistä tapahtui. Lopulta päästiin oppaan ja tuomarin perässä kulkemaan alkumakaukselle. Hieman minua jännitti mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Alkumakauksen Josi nuuhkaisi ja lähti tavoilleen ominaisesti innokkaasti matkaan. Mutta jo alkumatkassa muutama lintu räpisteli varvikossa eteenpäin ja sehän Josia kiinnosti suunnattomasti. Ja eikun perään sinne.. Aikansa seikkailtuaan tuomari komensi takaisin jäljelle. Ilmeisesti linnut olivat tepastelleet jäljen päältä kun Josi painalsi heti uudestaan suorakulmaisesti sivuun jäljeltä. No siitä toinen hukka.
Eka kulma meni hyvin ja alkoi tuntua, että kyllä tämä tästä hyvin menee. Häntä heilui tuttuun malliin ja vauhtiakin sain hieman jarrutella. Mutta eipä sittenkään. Taas piti lähteä tutkimaan jotain hajua ja jäljestys unohtui. Kolmas hukka ja koe keskeytettiin jäljen puolivälissä.
Menimme kuitenkin oppaan kanssa jäljen loppuun ja Josi jäljestikin melko mallikkaasti sorkalle saakka. Kehut ensikertalainen sai jäljestyksestään ja Josikin tuntui tyytyväiseltä.
Koskaan ennen moista jäljeltä pois lähtemistä ei ole tapahtunut eikä kyllä lintujakaan (teeripoikue kertoi tuomari) ole sattunut päiväkävelyllä olemaan jäljen lähellä. Harmi että sattuivat ensimmäiseen kokeeseen. Nuori koira vielä eli aikaa on. Tänään tuleekin tasan vuosi siitä, kun Josi muutti Raippaluodosta Evita-äidin luota meille kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti