Sen verran on pakkasta, että Josi ja mie oltiin aikamoisia kuurapartoja aamulenkiltä tullessa. Kyllä jo kesää odotetaan. Pienempi pakkanen olisi ainakin toiveissa. Josia talvi ei tunnu haittaavan. Innokkaasti tollopoika jäljestää - ilmeisesti iiiihania tyttökoirien hajuja.
Agilityrintamalta ei juurikaan mitään uutta. Tuskastuttavaa se sanalla sanoen on. Viimeksi sain sentään Josin pysymään kerran(!!!!) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Siihempä se sitten jäikin ja seuraavat yritykset olivat yhtä pomppimista ja sykyilyä. En ollutkaan huomannut, että herkkupalkka tulee istumaan pyydettäessä hieman liian myöhään. Josi ehti jo hieman nostaa takapuoltaan maasta ja minä siis olen auttamattomasti myöhässä. Nyt ollaan kotona treenattu peilin edessä, että näen peräpäänkin. Naksutinta on käytetty siinä mukana. Tulikin mieleen, pitäisikö tuossa tilanteessa jättää herkku kokonaan pois; eipähän ainakaan sen perään hyppisi. Muutaman kerran on leikkimielellä tullut sanottua, että myyn koko otuksen pois, kun ei tottele/osaa. Tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että minuthan pitäisi myydä kun en osaa opettaa! Koirahan tekee oikein, kun vaan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Ehkä..
Tottistreeneissä Josi oli pitkästä aikaa. Siellä oli ollut erilaisia pujotteluharjoituksia. Hienosti oli kuulema mennyt, paitsi herkkualustojen pujottelu oli ollut ylivoimaista Josille. No jos ruokaa on jossain tarjolla, sen kimppuun pitää päästä, ainakin Josin. Tarkkaan tuo seuraa kotonakin ruoanlaittoa ja jos jotain pientäkin putoaa lattialle, on punaturkkinen rikkaimuri siivonnut sen alta aikayksikön.
Ensi viikolla Josi pääsee hierojalle. Toivottavasti J antautuu hierottavaksi, ettei mene aika ihan hukkaan. Mutta käymme niin monesti kuin on tarvis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti