Hämärähommia

Reilu viikko sitten, enimmän lumen sulettua kävimme tekemässä Josille jäljen. Sääntömuutosehdotuksia kuultuani tein makauksettoman lähdön. Muuten jälki oli "vanhaa mallia". Hieman päästiin mutkittelemaan, sillä lunta oli vielä metsässä paikoitellen. Katkokulma perinteisesti ja muuten mukavaa sammalmetsäjälkeä.
Seuraavana päivänä Josi pääsi tositoimiin. Hieman jännitti mitenkä alku sujuu. Tiellä seisottiin ja sanoin J.lle "jälki". Siitäpä poika toimeliaasti lähti metsään eikä edes mennyt meidän jälkiä pitkin. Alku löytyi vaivattomasti ja kova työskentely alkoi. Josi teki tosi tomerasti töitä nenällään, oli kiva katsoa. Kulmalla piti hieman pyöriä mutta jatko löytyi kuitenkin. Katko pyöritytti jälleen mutta palkintona oli jäljen päässä sorkka. (Ja se herkku, jonka pyrin aina mukaan muistamaan.) Mukavaa!

 Viikonloppuna kävin tekemässä Heidin kanssa jäljet punaturkeillemme. Valoisa aika vähenee päivittäin uhkaavasti ja näinollen jotain joutuu näköjään tekemään lähes pimeässä. Maantiellä ollut hurja sumu ei sentään ollut valunut metsään asti mutta pimeä yllätti lopulta. Jo Josin jälkeä tehdessä piti tiirailla puitten oksia mutta kyllähän kaksi näpsäkkää naista jäljet saa vaikkapa umpipimeässä. Toki helpompi tehdä päivän valossa, joten muistetaan tämä seuraavalle kerralle. Josin jälkeen tuli kolme suoraa ja kaksi makausta (sekä alkumakaus) eikä katkoa. Makaukset olivat sentään suorilla. Seuraavana aamuna (oli valoisaa) käytiin ajamassa jäljet.
Josin meno autolta jäljen alkuun oli perinteisen innokasta. Kaksin käsin roikuin liinassa kiinni ettei intomieli karkaa jäljelle yksin. Alkumakauksen poika nuuhki hyvin kuten myös ensimmäisen makauksen. Eka kulma meni loistokkaasti. Toisella kulmalla Josi luuli olevan katkon tai sitten siitä oli mennyt joku aivan ihanan kiinnostava eläin, sillä J lähti lähes 45 asteen kulmassa kohti alkumakausta. Kun työskentely ei ollut normaalia (katko)jälkityöskentelyä vaan hyvinkin suoraviivaista (ja pelkäsin alkumakauksen tulevan jonkun ajan päästä eteen), kehoitin koiraa. J ottikin suunnan takaisin kulmalle ja siitä kivasti jäljelle. Toinen makaus meni vauhdissa nuuhkaisten. Sorkka pysäytti vauhdin ja herkkupalkinto löytyi syötäväksi. Jälkien jälkeen Josi pääsi Nuuskun ja Rapsun kanssa juoksentelemaan. Välillä J malttoi jopa yrittää leikkiä saada aikaiseksi, eikä lenkki mennyt kokonaan nenä tyttöjen hännän tuntumassa vipattaen.
Ehdottomasti pitää vielä tehdä jälki ellei lumi tule muuttamaan suunnitelmia. Haaveissa olisi pitkä jälki, ainakin paljon pitempi kuin nämä noin 300m jäljet.

Josin ruoka vaihdettiin Carrierista JahtiVahtiin, sillä Carrierin saaminen alkoi olla hankalaa/kallista. Täällä kun ei myyjää ihan lähellä sille ruoalle ole. Mutta hyvinhän tuo JV tuntuu Jipelle sopivan. Muutaman dieettipäivän hän on omatoimisesti pitänyt; ehkäpä pienempi annos riittäisi. Painoa tarkkaillaan; nyt Josi painaa n 19,5kg.