Kolme harjauskertaa ja saalis 10g koirankarvaa. Kotvasen kestää, että lapaskarvat ovat kasassa. Nyt Josista tuntuu lähtevän hurjasti karvaa eli hieman nopeuttaa projektia. Leikkimielisesti voisi sanoa, että Josista tulee rukkaset!
Totta toinen puoli.. Eilisestä agilitystä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. No Josi oli oppinut tahi keksinyt aivan itse uuden jutun: kun komento oli "istu" tai "paikka", Josi hyppi minua vasten. Eipä siinä sitten juurikaan saatu mitään fiksua aikaiseksi. Kerran sain Joosepin olemaan sen verran paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Katsotaan nyt, jatketaanko ja miten. Pitää ottaa kertakaikkiaan entistä tiukempi linja kaikessa tekemisessä ja varsinkin tottelemisessa, josko se sitten alkaisi sujua.. Kontaktia tuo ötökkä ottaa ihan mukavasti, siinä ei valittamista. Malttia voisi jostain löytyä hurjan paljon. Josi kuumuu tosi paljon ja siinäpä sitten alkaa vähitellen lämmetä mullakin fiilikset. Ei kovin mukavaa yhteistä harrastamista.
Nenäpunkit -jos se sitä sitten oli- ovat hävinneet. Oireet ainakin. Ilman kontakteja toisiin koiriin ollaan varmuuden vuoksi vielä jonkun aikaa. Josi on ollut varsinainen sylikoira muutamina päivinä. Niin lähelle kuin mahdollista hän tulee pötköttelemään, vaikkapa syliin asti. Yritin eräänä päivänä sohvalla istuskellessani tehdä käsitöitä ja Josi tunki päänsä syliin niin ettei hommasta tullut yhtään mitään. Laitoin työn lattialle ja Josi roikotti päätään sohvan reunan yli. Mainitsin jotain työn jatkamisesta niin Josi vilkaisi minua sellaisella ilmeellä, että nauroin aivan ääneen. Se ilme oli juuri sellainen kuin Josi olisi sanonut: "Et muuten ota sitä." Mukavapa tuo ötökkä on sohvakaverina, ja muutenkin. Kunhan vaan malttaisimme malttaa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti