Mennyttä ja tulevaakin

Josin ensimmäinen kokonainen vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja paljonhan siihen mahtuikin. Harrastettu on monenlaista, reissuttu on pitkinpoikin Suomea, nukuttu ja syöty hyvin. Pientä muisteloa siis menneestä vuodesta!

Josi ja hieman iloinen häntä Joensuussa

Näyttelyissä kävimme neljä kertaa. Tuloksena 1xH, 2xEH ja 1xERI/PU4. Hienosti Josilta, joka ei juurikaan ymmärrä ravata kehässä vaan peitsaa aivan virheettömästi. Tollershow´ssa Josi pääsi "paras pää ja ilme"- kilpailuun, siinä kuitenkaan menestymättä. Hienoja arvosteluja tuli ja Hanskille rakkuloita (palovamma) käteen näyttelyhihnan luisuessa vauhdilla sormien läpi. Mie pyrin kuvaamaan minkä jännitykseltä pystyin.




Tollauksen alkeita

  

Vaakku

Noutoharjoituksia ollaan tehty ja tarkoitus oli saada taipparitkin suoritettua.
Pahimmoilleen iski Josiin murkkuikä ja haaveet NOU1-tuloksesta piti jättää tulevaisuuteen. Aiemmin varis ei ollut ollenkaan vastenmielinen Josille, mutta eipä vaan noussut vaakku maasta. Hakuruudustakin kävi nopeasti katsomassa missä linnut ovat, mutta sinne ne myös jäivät.

Uimisen ihanuuden Jooseppi kyllä keksi kesällä ja välillä piti lenkit suunnata todella kuiville paikoille, ettei tolleripoika karkaa veteen. Kesähän oli erittäin kuuma ja vilvoitusta varmasti kaipasi kuka vaan. Harmittavasti tuli sitten hot-spot ja uiminen piti jättää pitkäksi aikaan kokonaan.

Lokkia noutamassa Tollerbay-meetingissä

Piilomerkit kuivumassa lakkauksen jälkeen

Mejää harrastimme lumien sulamisesta alkaen kunnes taas talvi tuli ja piti jättää valjaat ym varusteet odottamaan ensi kevättä. Pääsimme osallistumaan viiteen mejäkokeeseen ja Josi nousikin loppukesästä jo VOI-luokkaan, josta kokeen tuloksena VOI3.

Tämä laji on hurmannut ainakin Josin ja minut, eikä Hanskillakaan ole mitään "pieniä" metsäkävelyitä vastaan. Kesän kokeista jäi ainakin mieleen, että Kaatamossa oli hyvinkin märkää, Juuassa oli kaikki Suomen (tai ainakin Pohjois-Karjalan) itikat ja Virroilla hirvikärpästen lisäksi mukavia tolleristeja sekä mahtava fiilis.

Agiliitoa

Agilityä olemme harrastaneet omaksi ja etenkin Josin iloksi. Tolleripoika on vaan niin malttamaton, ettei paikallapysymisestä ole tietoakaan. Josi selvästi rakastaa tätä lajia, on nopea ja lukee ohjaajaa hyvin sekä hakee esteitä hyvin. Kun vaan löydetään maltti jostain vielä.. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Mutta kuono kylmänä kohti kontakteja.

Tällaisesta vauhdikkaasta tekemisestä nauttii Josi J Jooseppi ja välillä meillä on ollut hykerryttävän hauskaa kentällä eli jatketaan harjoituksia.

  

Vuoteen mahtuu niin paljon ettei kaikkea voi mitenkään mahduttaa tähän. Lonkkakuvat olivat hienot A/A ja kyynärät ok. Ainakin mukavia sukulaistapaamisia oli mm Quiz-pentutreffeillä ja Tollerbay-meetingissä sekä Evita-äidin luona Raippaluodossa, uintia ja metsäretkeilyä, telttailua, pakkasessa pikaisia lenkkejä sekä tietenkin Josin suosikki: sohvalla makailu mamman ja papan kanssa!!

Maailman suloisin sohvaperuna

Vuonna 2011 tavoitteena on saada Josille se NOU1-tulos. Tuo tulos varmistaa Josin pääsyn mukaan syksyllä metsälle. Mejässä toivomme hyviä tuloksia. Tolleri-mejään Virroille haluamme ehdottomasti. Agilityssä löytyy varmaankin se maltti Josille ja pääsemme hurjastelemaan kentällä tosissaan. Parissa näyttelyssä saatamme käydä ja sitä ennen olisi suotavaa sen ravin löytyvän. Näyttelyt eivät ole meille tärkein juttu, mutta kun on niin komea koira.. Tottelevaisuutta voi aina parantaa ja monta muutakin asiaa.. Toivon, että Josi on terve ja pääsee harrastamaan mukavia juttuja mukavien ihmisten ja koirien kanssa.