Josilla oli elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Sidekalvontulehdus taisi lääkärin lappusessa lukea. Hyvinkin rähmivä ja punoittava silmä sai värikäsittelyn eli sillä katsottiin onko silmä ok. Ei löytynyt naarmua tms eli tipat määrättiin hoidoksi. Siinäpä olikin toimintaa, kun tuolle tippoja yritettiin saada silmiin. Hanski oli muutaman päivän Josin kanssa kahdestaan minun ollessa opiskelemassa. Oli kuulema aivan kamalaa se tippojen laitto. Voin uskoa sen, kun ei me kahdestaan meinattu onnistua. Josilta löytyy yllättävästi voimaa, kun tarve vaatii. Viimeisiä tippoja laitettaessa J oli melko nätisti paikallaan. Niinpä tietysti.
Tollereitten omassa tokoryhmässä olen Josin kanssa päässyt käymään jo jopa yhden kerran. Edelliset treenit jäivät väliin opiskelujen takia ja loppuviikolle näyttää tulevan aivan liian kova pakkanen ulkotreenejä ajatellen. Aivan mahtavaa oli huomata, että tuo ikiliikkuja keskittyi minuun eikä lähellä olevat koiratkaan tuntuneet häiritsevän. Josi tykkää, mie tykkään eli meillä on mukavoo. Saas nähdä mitä vielä opitaan.
Hain Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen Mejän-menevin -kiertopalkintoa viimevuoden koetulosten perusteella. Josi oli kolmas!!! Tasapistein olivat kolme ensimmäistä koiraa ja paremmuusjärjestys selvisi PM-kokeen sijoituksen ja kokeiden korkeimpien pistemäärien perusteella. Hieno pieni mejäkoira Josi!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti