Koirakävelyllä

Hih. Pitihän sitä kokeilla, kun lehdessä kerrottiin. Koirakävelystä siis. Koira saa päättää suunnan ja vauhdin, emäntä lenkin pituuden - tai jotain sinne päin. No Josi otti heti portilta suunnan oikeaan, kun useimmiten lähdemme vasemmalle. Kun minä en antanut mitään suuntia koiralle, hiän sai tehdä suuntapäätökset ihan itse. Yhdessä risteyksessä Josi aivan selkeästi mietti ja arpoi kumpaan suuntaan lähdetään. Kirsu väpätti kun poika otti vainua kiinnostavammasta reitistä. Yksi poikkeama kävelytieltä pellon reunaan tehtiin (sitä en olisi mie tehnyt) ja matka jatkui nuuskutellessa. Ja suupielet vaahdossa; oli niiiiin ihania tuoksuja matkalla. Muissa risteyksissä Josilla oli aivan selkeä ajatus suunnasta eikä tarvinnut seisoskella ja kirsua värisytellä. Reilun puolen tunnin lenkki päättyi - yllätysyllätys - kotiin. Ollaan aiemminkin tuota kyseistä reittiä kuljettu mutta ei ihan äskettäin. Ihan jännä kokemus.
Aamulla otin vaakkuja sulamaan. Josi steppasi innokkaana vieressä ja olisi heti halunnut jäisen pötkön itselleen. Pitää malttaa vielä jokunen tunti ennen varistreenejä. Maltti maltti ja maltti - siinä meillä on vielä tekemistä. Innokas tuo ipana on. Mukavaa.