Metsiä täytyy hoitaa mutta harmittaa hyvien jälkimaastojen häviäminen. Tässä todistusaineistoa erään metsän häviämisestä. Onneksi vain "palanen" muuttui kuitupuiksi ja tukeiksi. Taisi talvi tulla Pohjois-Karjalaan ja jälkien teko siirtyi kevääseen. No sitä suuremmalla innolla sitten..
Talven tulon tunnistaa siitä, että Josi alkaa syödä keppejä. Kesällä ne eivät kiinnosta. Liekkö syynä se, että niitä on niin paljon saatavilla? Talvella niitä sitten järsitään sitäkin innokkaammin ja palaset oksennetaan matoille yleensä seuraavana yönä.
Ja tässä se paras asento kepin (ja muunkin) järsimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti