Mennyt viikko oli Pohjois-Karjalassa aurinkoinen ja kun duunari oli talvilomalla, niin mikäs sen mukavampaa. Josi sai nautiskella ulkoilusta metsälenkeillä parikin kertaa päivässä. Hirven ja jänisten jäljet kiinnostivat kovasti ja niitä piti tutkia todella tarkasti.
Noutotreenejä tehtiin tiellä, kun metsissä on lunta vielä aivan liikaa. Mahtava oli maltti odotellessa lupaa damin hakuun. Ja vauhti oli kova sekä noutaessa että palauttaessa, hienoa. Damit alkavat tulla käteen tai ainakin puolen metrin päähän. Ei ole väliä onko kyseessä siipidami vai mikä, Josi työskentelee innokkaasti aina.
Raviharjoituksia tehdään aina kuin mahdollista. Hienosti alkaa sujua. Hihnalenkillä vieressä kävely ei kyllä onnistu vielä mitenkään ravaten vaan "pöllöpeitsi" vie voiton. Mutta kävelyvauhtista raviakin ollaan havaittu useita kertoja. Kotona "tikapuut" ja uutena ryömintäharjoitukset sekä todella hankalaksi todettu peruuttaminen auttanevat näissä ravitreeneissä.
Hierojalla käytiin taas ja sielläkin Josi malttoi pötkötellä mukavasti ottaen huomioon, että varaamani savuluut Jooseppi hotkaisi jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Armoton ahmatti!
Agilityssäkin Josi yllätti positiivisesti. Ensimmäinen jakso oli kyllä entisenlaista säheltämistä eli ei korvia mukana laisinkaan. Tyyli oli aivan toisenlainen myöhemmin. Josi kulki vierelläni rauhallisesti, istui odottamassa silmiini tuijottaen eikä töytäillyt ollenkaan. Paikalleen en kyllä tolloa saanut istumaan, mutta tehtiin melko lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä pätkittäin eteenpäin. Puomi olisi kiinnostanut kovasti, kuten myös A, mutta sain ohjattua Josin haluamalleni esteelle. Pöydällä olo oli hankalaa, kun olisi heti-oitis pitänyt päästä eteenpäin. Hurjaa vauhtia tuo koira pitää eli vauhtia tarvitaan myös minulle. Hip hei - pilkahduksia paremmasta, edes hieman.
Muutaman viikon päästä ajellaan kohti Vaasaa, käydään Josin syntymäkodissa kyläilemässä ja pitkästä aikaa kehässäkin näyttäytymässä. Onneksi ei pahasti karva vielä Josista irtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti