Höpönpöppöö

Ja myö ei ole saatu tehtyä mitään. Ei mitään. Ei edes sitä noutotreenisuunnitelmaa. Josilla on kyllä omat tarkat visiot asiasta: Nopeesti ja just se mikä huvittaa!! Mikä lie sitten se damin kaivaminen maahan - ei voi ymmärtää.
Metsälenkkejä ollaan me tehty ja paljon. Joka päivä - jopa useampi. Miksipä ei - se on todella tyhjentävää ihmisolennon päälle ja kun koirakin ilmiselvästi nauttii siitä. Tänään Jooseppi vainusi teeret paaaaaljon ennen minua, paineli metsään ja hävisi hetkeksi. Ja aika moneksi hetkeksi. Vilahduksia valkoisesta hännänpäästä näkyi kyllä. Kävin katsomassa olisiko Josin rengastamassa paikassa jotain erikoista, mutta ilmeisesti linnut olivat juuri siinä olleet, koska mitään en nähnyt. Myöhemmin "lintubongari" teki aivan samaa. Annoin sen juosta ja tehdä omaa polkuaan kankaalle. Onneksi riista tuntuu kiinnostavan!
Ja se makauksenmerkkaamisvinkki: Jäljestetään suht lyhyessä liinassa ja kun makaus on kohdalla, oletkin jo koiran ja makauksen edessä. Siis makaus on sinun ja koiran välissä. Siinä sitten ihaillaan ja tutkitaan makausta yhdessä! En ole itse vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta aivan taatusti kokeilen kyllä. Tämä vinkki tuli siis tässä aiemmin syksyllä. Naksuttelu on kuulema hyvä myös. Ja voisin vihjaista, että kannattaa sitä kaatoakin jotenki treenata, kehut ei aina välttämättä riitä (ainakaan ahneelle (=Josi)tollerille).
Nyt pitää venytellä ja ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä selkeät suunnitelmat paperille siitä noutotreenistä. Tavoitteena taipparit NOU1.
Täytyy muuten alkaa käyttää kohta päivälläkin koiralla heijastinliiviä, sen verran hyvin tuo turkin väri sointuu syksyiseen metsään..

Syksytouhuiluja

Syksy on todenteolla tullut Pohjois-Karjalaankin. Sadetta, sadetta ja välillä pilkahduksia auringosta. Josi pysyy sateella tapansa mukaan katoksessa eikä käy edes voikukkia syömässä pihalla. Lenkille hän lähtee sateellakin aivan mielellään, mitä nyt lätäköitä pitää välillä väistellä.
Viikko sitten olimme edustamassa punaturkkeja noutajapäivässä. Josi oli kovin kiinnostunut neitokaisseuralaisistamme Nuuskusta ja Rapsusta. Ihania tyttöjä, jotka onneksi sanoivat kovan sanan liian innokkaalle peräpäiden nuuskijalle. Paikalle kerääntynyt koiraväki näki siis kaksi hyvinkin rauhallista ja yhden nuuskija-touhutollerin. Jos Jooseppi ei havitellut lähempää tuttavuutta tyttökoirien kanssa niin maassa ainakin oli paljon kirsua kiinnostavaa informaatiota. Hienoa malttiharjoitusta touhottajalle, kun tunti tunnin jälkeen seisoskelimme kentällä juurikaan mitään tekemättä. Tapahtuman jälkeen Josi pääsi jolkottelemaan metsäteitä neitotollereiden kanssa, etenkin Rapsu oli Josista aivan ihana. Nuusku ei suvainnut sulhoehdokasta lähelleen ja Jipe ymmärsikin pitää kunnioittavan välimatkan.
Noutotreenejä ollaan vähitellen alettu tehdä suunnitelmallisesti. Eilen Josi teki pari aivan mahtavaa palautusta damilla. Ehkäpä pieni tauko on tehnyt hyvää. Nyt vaan suunnitelmat paperille ja niitä noudattamaan. Huomenna tuleekin (toivottavasti) käytännön noutoja, kun aamuvarhaisella lähdemme koko lauma sorsametsälle.
Päivänä eräänä metsässä kulkiessani huomasin katselevani hyviä jäljentekopaikkoja. Täytynee tehdä joku jälki Josille ja samalla voisi kokeilla makausharjoitusta, josta kuulin PM-kokeessa. Enkä usko Josinkaan pahastuvan, jos pääsee nuuskimaan verijälkeä vielä ennen talvea.
Agilityn suhteen ollaan tauolla. Haluan Josin maltin paaaaljon paremmaksi ennenkuin lähdemme treeneihin taas mukaan. Toivottavasti lumi ei tule maahan kovin aikaisin, että pääsemme touhuamaan metsissä monet kerrat. Josi nauttii metsälenkeistä aivan hurjasti ja välillä hän pysähtyy kesken juoksentelun istumaan ja katsomaan silmiin aivan selvästi leveästi hymyillen.

JVA

Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskokeessa (mejä) Josi sai kolmannen VOI 1 tuloksensa pisteillä 42. Siis meillä asustaa nykyisin JVA!! Jes! Josi oli PM-kokeessa neljäs. Voiton vei meidän tekemältä ja Hanskin opastamalta jäljeltä espanjanvesikoira Usva pistein 49 ja näin ollen edustaa P-Karjalaa SM-mejässä parin viikon kuluttua. Hienoa!
Jälkientekoaamu ei todellakaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olimme fiksusti mökillä, josta koepaikalle on matkaa alle 20km. Mutta eipä aamulla auto (foordi) noussutkaan sateen kastelemaa rinnettä ylös ja epätoivo alkoi iskeä. Onneksi ihana Riikka ajoi hakemaan meidät, eikä myöhästytty juuri lainkaan alusta. Päivähän jatkui sitten kuten alkoikin. Siis ilman omaa ajoneuvoa saimme kyydin jäljen alkuun ja aloitimme suunnistamisen. Toisella osuudella ollessamme Hanski alkoi miettiä, että jotain on meiltä unohtunut. Jihaa - veripullo ja sieni. No onneksi nykyisin on kännykät ja saimme "tilattua" veren ja sienen paikalle. Siis aivan amatöörimäistä touhua meiltä! No jälki tuli tehtyä ja saimme kyydin koepaikalle ja sieltä vielä mökillekkin. Auto saatiin mäen alta nelivetoautolla ja uskalsimme hieman jo hengittää.
Koeaamuna olimmekin sitten ihan ensimmäisinä paikalla!! Josin jälki oli viidentenä ja opastus heti perään 6. jälki. Mie jännitin ihan hirveesti mutta kivastihan tuo sitten meni. Suurin jännityksen aihe oli edelleen se sorkka mutta treenit olivat tuottaneet tulosta. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille!!! Korppien ääntely kiusasi Josia jäljellä ja jäljestys piti hetkeksi keskeyttää ja kerran piti niille haukahtaakkin. Onneksi matka jatkui.. Ojia jäljellä oli aivan riittävästi (=paljon). Olinkin iloinen, että Josi luottaa itseensä nykyisin eikä hypi ojien yli ees´taas usemamman kerran kuten viime kesänä. Makauksia ipana ei juurikaan noteerannut ja miun jännittäminen jatkui palkintojen jakoon asti. Tuomaroimassa ollut Huovilan Kati ei meinannut millään pisteitä sanoa vaan minun piti ihan anella.. Jännitystä aivan viimeiseen asti! Huh!!
Ja uimaanhan sitä piti kokeen lopuksi mennä. Kesällä olisi varmasti ollut paljon lämpimämpää vettä, mutta.. Tätä kirjoittaessani ihana aviomieheni Hanski toi kuuman mustaherukkatotin nautittavakseni ja sen aivan varmasti teen.


Taitavan koiran kirsu




Valiouinti, lähes koskessa.