sunnuntai 4. syyskuuta 2011

JVA

Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskokeessa (mejä) Josi sai kolmannen VOI 1 tuloksensa pisteillä 42. Siis meillä asustaa nykyisin JVA!! Jes! Josi oli PM-kokeessa neljäs. Voiton vei meidän tekemältä ja Hanskin opastamalta jäljeltä espanjanvesikoira Usva pistein 49 ja näin ollen edustaa P-Karjalaa SM-mejässä parin viikon kuluttua. Hienoa!
Jälkientekoaamu ei todellakaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olimme fiksusti mökillä, josta koepaikalle on matkaa alle 20km. Mutta eipä aamulla auto (foordi) noussutkaan sateen kastelemaa rinnettä ylös ja epätoivo alkoi iskeä. Onneksi ihana Riikka ajoi hakemaan meidät, eikä myöhästytty juuri lainkaan alusta. Päivähän jatkui sitten kuten alkoikin. Siis ilman omaa ajoneuvoa saimme kyydin jäljen alkuun ja aloitimme suunnistamisen. Toisella osuudella ollessamme Hanski alkoi miettiä, että jotain on meiltä unohtunut. Jihaa - veripullo ja sieni. No onneksi nykyisin on kännykät ja saimme "tilattua" veren ja sienen paikalle. Siis aivan amatöörimäistä touhua meiltä! No jälki tuli tehtyä ja saimme kyydin koepaikalle ja sieltä vielä mökillekkin. Auto saatiin mäen alta nelivetoautolla ja uskalsimme hieman jo hengittää.
Koeaamuna olimmekin sitten ihan ensimmäisinä paikalla!! Josin jälki oli viidentenä ja opastus heti perään 6. jälki. Mie jännitin ihan hirveesti mutta kivastihan tuo sitten meni. Suurin jännityksen aihe oli edelleen se sorkka mutta treenit olivat tuottaneet tulosta. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille!!! Korppien ääntely kiusasi Josia jäljellä ja jäljestys piti hetkeksi keskeyttää ja kerran piti niille haukahtaakkin. Onneksi matka jatkui.. Ojia jäljellä oli aivan riittävästi (=paljon). Olinkin iloinen, että Josi luottaa itseensä nykyisin eikä hypi ojien yli ees´taas usemamman kerran kuten viime kesänä. Makauksia ipana ei juurikaan noteerannut ja miun jännittäminen jatkui palkintojen jakoon asti. Tuomaroimassa ollut Huovilan Kati ei meinannut millään pisteitä sanoa vaan minun piti ihan anella.. Jännitystä aivan viimeiseen asti! Huh!!
Ja uimaanhan sitä piti kokeen lopuksi mennä. Kesällä olisi varmasti ollut paljon lämpimämpää vettä, mutta.. Tätä kirjoittaessani ihana aviomieheni Hanski toi kuuman mustaherukkatotin nautittavakseni ja sen aivan varmasti teen.

Taitavan koiran kirsu


Valiouinti, lähes koskessa.


2 kommenttia: