Ja myö ei ole saatu tehtyä mitään. Ei mitään. Ei edes sitä noutotreenisuunnitelmaa. Josilla on kyllä omat tarkat visiot asiasta: Nopeesti ja just se mikä huvittaa!! Mikä lie sitten se damin kaivaminen maahan - ei voi ymmärtää.
Metsälenkkejä ollaan me tehty ja paljon. Joka päivä - jopa useampi. Miksipä ei - se on todella tyhjentävää ihmisolennon päälle ja kun koirakin ilmiselvästi nauttii siitä. Tänään Jooseppi vainusi teeret paaaaaljon ennen minua, paineli metsään ja hävisi hetkeksi. Ja aika moneksi hetkeksi. Vilahduksia valkoisesta hännänpäästä näkyi kyllä. Kävin katsomassa olisiko Josin rengastamassa paikassa jotain erikoista, mutta ilmeisesti linnut olivat juuri siinä olleet, koska mitään en nähnyt. Myöhemmin "lintubongari" teki aivan samaa. Annoin sen juosta ja tehdä omaa polkuaan kankaalle. Onneksi riista tuntuu kiinnostavan!
Ja se makauksenmerkkaamisvinkki: Jäljestetään suht lyhyessä liinassa ja kun makaus on kohdalla, oletkin jo koiran ja makauksen edessä. Siis makaus on sinun ja koiran välissä. Siinä sitten ihaillaan ja tutkitaan makausta yhdessä! En ole itse vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta aivan taatusti kokeilen kyllä. Tämä vinkki tuli siis tässä aiemmin syksyllä. Naksuttelu on kuulema hyvä myös. Ja voisin vihjaista, että kannattaa sitä kaatoakin jotenki treenata, kehut ei aina välttämättä riitä (ainakaan ahneelle (=Josi)tollerille).
Nyt pitää venytellä ja ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä selkeät suunnitelmat paperille siitä noutotreenistä. Tavoitteena taipparit NOU1.
Täytyy muuten alkaa käyttää kohta päivälläkin koiralla heijastinliiviä, sen verran hyvin tuo turkin väri sointuu syksyiseen metsään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti