Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti