Kuuraparta, valkosukka

Pakkasen paukkuessa on kiva ulkoilla, ainakin Josin mielestä. Ja oikein kun pukeutuu niin eipä ole valittamista itselläkään. Josi saa hienon kuuraparran ja ulkoiluttaja punaiset posket sekä molemmat hyvän mielen. Jipsutti alkoi tässä joku aika sitten muuttamaan ruokatottumuksiaan aivan itsenäisesti. Muutamana aamuna ruoka ei tuntunut kelpaavan enää. Muuten sapuska maistui aivan entiseen tapaan eli mainiosti. Pitihän sitä sitten kokeilla, kelpaisiko aamusapuska piimän kanssa ja kelpasihan se -hyvin. Joo kyllä mekin ajateltiin, että syöpi se sitten kun on nälkä, mutta kun tuli kokeiltua..

Agilityssä oli edelliskertaista malttia jäljellä ja itsenäinen osuus menikin mukavasti. Josi "osasi" mennä kuusi keppiä reippaalla vauhdilla. Tämä ilmaisu siksi, kun viimeksi tolleri hyppeli kaarien yli ja ali miten sattui. Kaaria ei ole aikoihin kepeissä ollut ja se vissiinkin hämäsi. Ohjatulla radalla malttia ei enää ollut, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Mie kompastelin omiin jalkoihini meinaten liiskata Josin maneesin pintaan. Hieno kuperkeikka kyllä ja Jooseppi tuli sieltä purun seassa makaavalta mammalta herkkuja hakemaan. Ens kerralla ei siis peräkkäin itsenäistä ja ohjattua osuutta, ja harvemmin käytössä olleet esteet pitää "esitellä" Josille ettei tule kuperkeikka-uusintaa.

Josi kankaalle ikuistettuna

Josikin sai lopulta talvimanttelin. Kuva siitä myöhemmin. Hienosti herraTolleri kulki takki päällä eikä kiukutellut yhtään. Mitenkähän olisi pakkastossujen laita? Epäilen niitten pysyvyyttä. No sellaisia ei ole - ainakaan vielä.
Joululahjaksi Josi saa hierontakäynnin. Ainakin yhden näin aluksi, katsotaan sitten tarvitseeko lisäkäyntejä. Mitään oireita ei ole, tämä on hoitoa, ennaltaehkäisyä ja hemmottelua. Ja pitäähän herkkusuulle olla herkkujakin eli eiköhän joku putkiluu löytyne paketista myös.

Lumikenkäjänis-Josi

Kylläpä talvi on tolleripojasta ihana. Ja outokin.
Metsässä oli jotain kiinnostavaa, kun tässä taas kerran kahlattiin hangessa pitkin metsäteitä.
Josi meni vähän väliä metsään katsomaan, mitä siellä oli - ei meillä tietoa. Yhdet hirven jäljet näkyi ja jänikset olivat juosseet rallia pitkin poikin lumista metsää. Lunta pöllytellen juoksenteli Josi välillä käyden vieressä jolkottelemassa. Lumi on ihanaa ja hyvää. paitsi silloin kun varpaiden välit ovat ihan pullollaan lunta.
Kovemmalla pakkasella äänet ovat ilmeisesti niin outoja, että ennestään tutuillekkin äänille pitää tuhahdella ja välillä haukkuakkin. Lumisateen jälkeen on taasen ihan ihmeellistä olla lenkillä, kun ei hajuja juurikaan tunnu olevan.
Josi on pari kertaa päässyt "terapiakoiraksi". Tuttu iäkkäämpi rouva on vuodepotilaana ja tykkää paljon koirista. Josi-Jooseppi kävi tervehdyskäynnillä pari päivää sitten. Tietysti piti tassut sängyn laidalle nostaa, että sai kunnolla moikattua ja vähän sormia nuoltua. Muuten koiruli istui sängyn vieressä rauhassa ihailtavana. Poislähtiessämme sanoin Josille, että käy sanomassa vielä "heippa". Ja niinpä tottelevainen tolleripoika kävi vielä sängyn vieressä ja nosti tassut sängylle. Ihanaa, että voidaan piristää jonkun päivää ja vielä tietäen, että vierailu muistetaan kauan.

Maltin kanssa on tapahtunut jotain aivan ihmeellistä ja toivottua. Jo tiistaina toko-harjoituksissa Josi oli käyttäytynyt erityisen hienosti, kertoi Hanski. Agilitytreeneissä meillä olikin pääpaino hallinnassa. Ja voi sitä ihmetystä miten Josi käyttäytyi! Aivan mahtavaa kontaktia koko ajan. Meidän piti mm kulkea esteiden vieritse vierekkän niin että kontakti säilyy koko ajan. Josi toimi tosi mahtavasti ja kokeiltiin pari paikalla oloakin hypyn takana. Huraa - tähän ollaan pyritty ja pikkuhiljaa näköjään tavoite saavutetaan. Toivotaan vaan, että suuntaus pysyy samana. Eipä olisi uskonut samaksi otukseksi, joka ei ole pysynyt hypyn takana paikoillaan kuin pideltynä ja silloinkin vaivoin. Tällä kertaa palkkana oli omatekemiä herkkulihapullia, ehkäpä Josi totesi ne niin hyviksi, että kannatti tehdä niinkuin mamma sanoi ;)

Ulkoilua etulinjassa

Lähdimme pitkästä aikaa arkipäivänä päiväaikaan metsälenkille. Lähes kymmenen asteen pakkasessa metsä oli kaunis. Ajelimme rauhassa kohti tuttuja lenkkipolkuja, kun tienvarressa oli kyltti: Etulinja. Sotilaita näkyi kauempana, päätimme vaihtaa suuntaa ja mennä toisaalle. Puolustusvoimien pojat harjoittelevat samoissa metsissä kuin missä usein lenkkeilemme. Mielestämme menimme tarpeeksi kauas ja lähdimme tarpomaan lumiseen metsään. Josi juoksenteli iloisena vauhdikkaasti välillä pysähtyen katselemaan metsään. Itse emme nähneet siellä mitään kiinnostavaa. Saattoipa siellä lumipukumiehiä ollakkin, koska kohta näkyi pari telaketjuvaunua (jotain sellaisia ne oli) menevän edestämme, sekä muitakin puolustusvoimien autoja ja muutama valkoisiin pukeutunut sotilas livahti tien yli. Hyvää paikallaolo-malttiharjoitusta Josi sai, sillä armeijan jutut olisivat kiinnostaneet kovasti. Eipä tuolla tehnyt mieli isompaa lenkkiä tällä kertaa sitten tehdä ja juoksentelimme Josin kanssa auton läheisyydessä.

Kuvaustulos

Josin lonkkalausunto saapui sähköisesti perille. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hienoa!

Laulattaa

"On meillä hauska koira tuo Josi-tolleri,
kun Josi lähtee lenkille
on näky komea:
Kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin,
kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin!"

Jos laulaa haluaa, voi lisätä sävelen "Täti Moonikasta".

Kuvauksellinen pyörremyrsky

Nyt on Josilta kuvattu lonkat ja kyynärät. Oli hurjaa seurata miten piikin jälkeen Josilta loppui virta aivan silmissä. Hetkessä vauhtihirmu rauhoittui mamman syliin nukahtavaksi pieneksi karvakeräksi.
Kuvat saatiin otettua ja nyt odotellaan tuloksia. Kuvaus oli iltapäivällä ja vasta illalla Josi alkoi hoiperrella kotona. Matolla kävely onnistui mutta paljaat lattiat olivat aivan liian liukkaat huppelissa olevalle otukselle. Myöhemmin illalla Josi uikutteli hieman, taisi olla pää kipeä?!

Seuraavana aamuna ja päivänä Josilla olikin paljon käyttämätöntä energiaa, sen kyllä huomasi. Huh! Illalla oli vielä agilitytreenit, joita varten ostin hurjan kokoisia lihapullia palkkaamiseen. Pullat olivat Josista niin vastustamattomia, ettei treenamisesta meinannut tulla mitään herkkuja kytätessä. Melkeimpä oli käsi kyynärpäätä myöten tollerin kidassa, kun herkku piti saada äkkiä parempiin suihin. Ei tuollaisia herkkuja enää ikinä mukaan.
Lihapullien kyttäämisen lisäksi Jooseppi teki pieniä liitoja minun opetellessa oikeita linjoja. Ehkäpä seuraavan kerran sitten paremmin. Kepit menee mukavasti, koiran asennosta en osaa sanoa mitenkä se oli. Intoa Josilla on ja irtoaa hyvin sekä lukee minua ällistyttävän tarkkaan.

Päivät lyhentyvät hurjaa vauhtia eli kohta pitää ottaa metsäretkille lamput mukaan koko jengille. Oliskohan Josi mielissään kaulassa roikkuvasta otsalampusta? Ei lähde Jooseppi kovin kauas meistä hämärässä metsässä, muuttuu ilmeisesti tutukin maastot jännittäviksi.

Nopsajalka Josi

Josi sai hienon huomioliivin. Yllätyksemme liivi ei haitannut punaturkin menoa millään lailla. Jotenkin arvelimme, että liivi olisi häiritsevä ja se pitäisi saada äkkiä pois. Josi oli kuin olisi syntynyt liivi päällä eikä varmaan edes huomannut koko asiaa. Hienoa. On turvallisempi olo kulkea metsissä ja teillä, kun koiruli erottuu pimeässä eikä sekoiteta kettuun.





Ensi syksyn metsästyskaverukset



Noutoharjoituksia ollaan jatkettu ja tässä kerran teimme motivoidun hakuruudun siipidameilla. Josi lähti lähetyksestä kuin pyssyn suusta hakemaan damia ja toi sen lähes käteen asti. Hienosti toimi koira ja aivan selvästi tiesi mitä pitää tehdä. Malttia tässäkin pitää harjoitella, niin innoissaan on Jooseppi lähdössä hakuun, että ihan tärisee. Intoa on, kuten joka asiassa jossa voi tehdä jotain.                                                            

Agilityssä into oli taas kerran huomattava. Nyt jos pitäisi miettiä Josille luonnetta kuvaava nimi, niin aivan selvästi se olisi Into tai Touho. Niin.. Malttia tähänkin lajiin. Tällä kertaa en saanut Josia pysymään paikalla ollenkaan, joten tehtiin lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä hypyille. Uskomattoman hyvin Jipsutti lukee kättäni eli jos käsi on kaukana vartalosta, koirakin huitelee kaukana. Eli teippiä kainaloon ja ranne reiteen kiinni niin jopa koira pysyy lähellä. Tarvittaessa sitten kyllä J irtoaa kauemmas käden liihoitellessa kauempana. Hyvin Josi kuuntelee ohjaustani ja taas kerran tuli huomattua miten itse sotken jutut.. Putki-hyppy-hyppy (takaa kiertona) -sarjan jälkeen tuli putki. Minä onneton huudan "hyppy-hyppy" ja juoksen putken sivua palkatakseni pienen agiliiturini. Josi tuli viereeni ihmettelemään, että mitähän hyppyä se mamma tarkoittaa, kun tuohan on selvästi putki. Voi viisautta koiralta ja onnetonta säheltämistä itseltäni. Palkanhan Jipsu sai, minä mokasin. Olemme siirtyneet ulkokentältä maneesille talvikaudeksi ja selvästi Josi häiriintyy toisista koirista. Niinhän se taisi olla viime talvenakin ja tilanne parani pikkuhiljaa. Häiriötreeniä ja sitä malttia..

Kotielämä rullaa entiseen malliin. Josi tykkää nukkua pitkään aamulla, leluja hän kantaa sohvalle ja jää niitä tuijottamaan. Eipä olla vielä keksitty mikä tarkoitus tuolla lelujen kasaamisella on. Arveleeko Josi, että me haluamme niitä vingutella vai kuuluvatko lelut laumaan ja siten myös sohvalle? Arvaamattomat ovat tollerin mietteet.