Kuuraparta, valkosukka

Pakkasen paukkuessa on kiva ulkoilla, ainakin Josin mielestä. Ja oikein kun pukeutuu niin eipä ole valittamista itselläkään. Josi saa hienon kuuraparran ja ulkoiluttaja punaiset posket sekä molemmat hyvän mielen. Jipsutti alkoi tässä joku aika sitten muuttamaan ruokatottumuksiaan aivan itsenäisesti. Muutamana aamuna ruoka ei tuntunut kelpaavan enää. Muuten sapuska maistui aivan entiseen tapaan eli mainiosti. Pitihän sitä sitten kokeilla, kelpaisiko aamusapuska piimän kanssa ja kelpasihan se -hyvin. Joo kyllä mekin ajateltiin, että syöpi se sitten kun on nälkä, mutta kun tuli kokeiltua..

Agilityssä oli edelliskertaista malttia jäljellä ja itsenäinen osuus menikin mukavasti. Josi "osasi" mennä kuusi keppiä reippaalla vauhdilla. Tämä ilmaisu siksi, kun viimeksi tolleri hyppeli kaarien yli ja ali miten sattui. Kaaria ei ole aikoihin kepeissä ollut ja se vissiinkin hämäsi. Ohjatulla radalla malttia ei enää ollut, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Mie kompastelin omiin jalkoihini meinaten liiskata Josin maneesin pintaan. Hieno kuperkeikka kyllä ja Jooseppi tuli sieltä purun seassa makaavalta mammalta herkkuja hakemaan. Ens kerralla ei siis peräkkäin itsenäistä ja ohjattua osuutta, ja harvemmin käytössä olleet esteet pitää "esitellä" Josille ettei tule kuperkeikka-uusintaa.

Josi kankaalle ikuistettuna

Josikin sai lopulta talvimanttelin. Kuva siitä myöhemmin. Hienosti herraTolleri kulki takki päällä eikä kiukutellut yhtään. Mitenkähän olisi pakkastossujen laita? Epäilen niitten pysyvyyttä. No sellaisia ei ole - ainakaan vielä.
Joululahjaksi Josi saa hierontakäynnin. Ainakin yhden näin aluksi, katsotaan sitten tarvitseeko lisäkäyntejä. Mitään oireita ei ole, tämä on hoitoa, ennaltaehkäisyä ja hemmottelua. Ja pitäähän herkkusuulle olla herkkujakin eli eiköhän joku putkiluu löytyne paketista myös.