Nyt on Josilta kuvattu lonkat ja kyynärät. Oli hurjaa seurata miten piikin jälkeen Josilta loppui virta aivan silmissä. Hetkessä vauhtihirmu rauhoittui mamman syliin nukahtavaksi pieneksi karvakeräksi.
Kuvat saatiin otettua ja nyt odotellaan tuloksia. Kuvaus oli iltapäivällä ja vasta illalla Josi alkoi hoiperrella kotona. Matolla kävely onnistui mutta paljaat lattiat olivat aivan liian liukkaat huppelissa olevalle otukselle. Myöhemmin illalla Josi uikutteli hieman, taisi olla pää kipeä?!
Seuraavana aamuna ja päivänä Josilla olikin paljon käyttämätöntä energiaa, sen kyllä huomasi. Huh! Illalla oli vielä agilitytreenit, joita varten ostin hurjan kokoisia lihapullia palkkaamiseen. Pullat olivat Josista niin vastustamattomia, ettei treenamisesta meinannut tulla mitään herkkuja kytätessä. Melkeimpä oli käsi kyynärpäätä myöten tollerin kidassa, kun herkku piti saada äkkiä parempiin suihin. Ei tuollaisia herkkuja enää ikinä mukaan.
Lihapullien kyttäämisen lisäksi Jooseppi teki pieniä liitoja minun opetellessa oikeita linjoja. Ehkäpä seuraavan kerran sitten paremmin. Kepit menee mukavasti, koiran asennosta en osaa sanoa mitenkä se oli. Intoa Josilla on ja irtoaa hyvin sekä lukee minua ällistyttävän tarkkaan.
Päivät lyhentyvät hurjaa vauhtia eli kohta pitää ottaa metsäretkille lamput mukaan koko jengille. Oliskohan Josi mielissään kaulassa roikkuvasta otsalampusta? Ei lähde Jooseppi kovin kauas meistä hämärässä metsässä, muuttuu ilmeisesti tutukin maastot jännittäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti