 |
| Ensi syksyn metsästyskaverukset |
Noutoharjoituksia ollaan jatkettu ja tässä kerran teimme motivoidun hakuruudun siipidameilla. Josi lähti lähetyksestä kuin pyssyn suusta hakemaan damia ja toi sen lähes käteen asti. Hienosti toimi koira ja aivan selvästi tiesi mitä pitää tehdä. Malttia tässäkin pitää harjoitella, niin innoissaan on Jooseppi lähdössä hakuun, että ihan tärisee. Intoa on, kuten joka asiassa jossa voi tehdä jotain.
Agilityssä into oli taas kerran huomattava. Nyt jos pitäisi miettiä Josille luonnetta kuvaava nimi, niin aivan selvästi se olisi Into tai Touho. Niin.. Malttia tähänkin lajiin. Tällä kertaa en saanut Josia pysymään paikalla ollenkaan, joten tehtiin lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä hypyille. Uskomattoman hyvin Jipsutti lukee kättäni eli jos käsi on kaukana vartalosta, koirakin huitelee kaukana. Eli teippiä kainaloon ja ranne reiteen kiinni niin jopa koira pysyy lähellä. Tarvittaessa sitten kyllä J irtoaa kauemmas käden liihoitellessa kauempana. Hyvin Josi kuuntelee ohjaustani ja taas kerran tuli huomattua miten itse sotken jutut.. Putki-hyppy-hyppy (takaa kiertona) -sarjan jälkeen tuli putki. Minä onneton huudan "hyppy-hyppy" ja juoksen putken sivua palkatakseni pienen agiliiturini. Josi tuli viereeni ihmettelemään, että mitähän hyppyä se mamma tarkoittaa, kun tuohan on selvästi putki. Voi viisautta koiralta ja onnetonta säheltämistä itseltäni. Palkanhan Jipsu sai, minä mokasin. Olemme siirtyneet ulkokentältä maneesille talvikaudeksi ja selvästi Josi häiriintyy toisista koirista. Niinhän se taisi olla viime talvenakin ja tilanne parani pikkuhiljaa. Häiriötreeniä ja sitä malttia..
Kotielämä rullaa entiseen malliin. Josi tykkää nukkua pitkään aamulla, leluja hän kantaa sohvalle ja jää niitä tuijottamaan. Eipä olla vielä keksitty mikä tarkoitus tuolla lelujen kasaamisella on. Arveleeko Josi, että me haluamme niitä vingutella vai kuuluvatko lelut laumaan ja siten myös sohvalle? Arvaamattomat ovat tollerin mietteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti