PM-kokeessa

Mejä-koekausi on hyvä päättää piirinmestaruuskokeeseen. Jo perinteeksi käyneeseen tapaan (oli meidän 2. Pm-koe ;)  ) oltiin mökillä ja sieltäkäsin mejäilimme. Lauantaina jäljentekijöiden lisäksi metsässä oli ainakin miljoona hirvikärpästä!! Voi ällötys ne on inhottavia. Mutta vuosien saatossa ne ovat selkeästi muuttuneet. Ne ovat nykyisin helpohkosti iholta irti otettavia ja helposti sormien välissä liiskattavia. Mutta edelleen ne ovat äärimmäisen rumia ja inhottavia. Rakas aviomies-jälkiparini naureskeli kyllä kommentilleni, että hirvikärpäset ovat ihanan litteitä!! Kaipa jo alkoi matka jaloissa ja päässä painaa, kun tuollaisia suustani päästin. Ensimmäisen kerran ikinä ei ollut samanlaista fiilistä lähteä kokeeseen kuin aiemmin. Jotenkin ei olisi jaksanut. No nyt sulatellaan tätä mejäkautta seuraavat 8-9kk niin eiköhän jo ensimmäiset lumettomat kohdat tienpenkoilla huhtikuussa jo laita "mejäverta" taas kiertämään minunkin suonissani.

Me tehtiin sama jälki kuin vuosi sitten, joten tutulta tuntui. Hassunhauskaa (minun mielestä) oli se, että yhtä piilomerkkiä laittaessani huomasin edellisvuoden merkin puun toisella sivulla. Eli hyvin samasta kohdasta oltiin menty edellisen kerran, nyt vain puun toiselta puolelta.

Lauantaina tehtiin Josille vielä testiksi melkoisen tuore "höyrynpoistojälki". Paljon makauksia joilla oli juustoa piilotettuna ja kulmia myös. Mahtava oli into ja tarkkuus myös. Kaikki makaukset tuli merkattua ja jäljen lopusta löytyi S.Kuivalainen elikkä kuiva sorkka. Ja kun jäljestys meni hienosti, palkkioksi Jooseppi sai - ettei vaan Cesaria? Tietysti!

Sunnuntaina saatiin neljäs jälki eli pitkästä aikaa ei ollut viimeinen eikä edes toiseksi viimeinen jälki. Hanskin opastuskin oli jo toisena. Josi odotteli autossa rauhallisesti mutta tuomarin ja oppaan ilmestyessä paikalle Josista tuli esille tuttu hyvinkin kärsimätön jäljestäjä. Heti jäljelle, nyt, oitis ja pian!!!
Jälki oli aivan ihanassa maastossa, jossa maasto/metsätyyppi vaihteli paljon. Just Jipelle (miun mielestä) sopiva. Hienosti poika malttoi alkumakauksen nuuhkia ja siitäpä sitten eteenpäin. Pientä ruokailua heti aluksi eli vähän heinää ja oksia kitusiin ja niitä piti sitten kakoa, mutta vauhti ei hiljentynyt ollenkaan. Katkolla (2.kulma) J teki kovasti rengastusta oikealle vaikka kulma oli vasemmalle. Jotenkin kuitenkin jäljen jatko löytyi melkein takakautta kiertäen veretyksen alkuun ja siitä sitten eteenpäin. Ihana pieni elukka; menee siellä milloin heinikossa, toisinaan tiheässä kuusikossa tai korkeiden suopursujen seassa - aina vaan eteenpäin. Mie sain tosissaan passailla varsinkin pari ekaa pätkää vauhtia ja pitää kaksin käsin liinasta kiinni. Yhdellä suoralla matkan pysäytti jokin valkoinen. Josi nuuhki, ehkä lipaisikin ja jatkoi - ja palasi takaisin. Minusta se näytti kaukaa sieneltä ja läheltä kananmunankuorilta, jossa oli vielä sisältöäkin. Myöhemmin kuulin, että oli ollut metsäkanalinnunmuna (metso). No muna kuin muna, ja hienosti merkattu ;) Arvelin jo, että pitää kehoittaa jäljelle siitä munankuorilta mutta onneksi J muisti hommansa ja lähti jatkamaan matkaa. Kaadolle tultiin suoraan jälkeä pitkin ja sitä J katseli, nuuhki ja nuoli. Mielestäni Josi merkkasi makaukset tämän kesän kokeistaan toiseksi parhaiten. Tuomari kirjoitti näin: "Makaukset ylitettiin kaikki ja osoitettiin ne aluksi näyttävästi. Viimeinen vain  pelkästään ylittämällä." Mitä tuo tarkoittaa??? Että silleen. No J teki taas seisontamerkkauksen yhdelle makaukselle eli kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa makauksella ja siinä pieni hetki ennenkuin matka jatkui.
Tuloksena kuitenkin VOI1 43p ja PM-kokeen 2. sija.
Mahtava Josi. Kesän ekaa koetta lukuunottamatta kaikki kokeet VOI1-tuloksella. Ja tuo jälkitarkkuus tuntuu vaan paranevan. Kun vielä ne makaukset.. No Jippe on kuitenkin vielä nuori koira eli odottelemme..

Meille jo tutuksi tulleelta eli tehdyltä & opastetulta jäljeltä tuli PM-1 ja koiran ohjaaja oli sama kuin vuosi sitten. Rotukin oli sama eli espanjanvesikoira. Onnittelut Ilona ja Jojo sekä tsemppiä SM-kisoihin. Vesi voi olla siellä erityisen märkää!!

Oli meillä jo ihanan ystäväni kanssa puhetta tehdä koirille vielä jäljet tänä syksynä. Ehkäpä otsalamppujäljet jotenkin hämärämpään aikaan. Kyllähän Josi vielä jäljelle pääsee useamman kerran ennen lumia. Kun koira noin selvästi tykkää jäljestää, niin minähän niitä jälkiä jaksan tehdä. Vaikka yöllä. Tai nousen aamulla (minulle) liian aikaisin. Nyt tuo ihana ruskeasilmä vinguttaa onnellisena rakkainta leluaan, ilmeisesti ihan siitä onnesta, että on saanut jäljestää, olla mökillä ja että nyt ollaan kotona.