Toimintaa

Kesän huomaa tulleen viimeistään siitä, että meidän kulkeminen koiraharrastuksiin lisääntyy talveen nähden huomattavasti. Viime viikko alkoi tollereiden mejätreeneillä. Josi ei ollut mukana vaan mie opastin punaturkkeja mejän saloihin. Ja taitava trio olikin paikalla. Jokainen koira jäljesti hienosti heille tehdyt lyhyet jäljet, makauksille pysähdyttiin ja sorkalle myös.
Keskiviikkona oli vuorossa noutajakoirayhdistyksen järjestämän mejäkurssin eka maastokerta. Teimme yhden avo-mallisen jäljen, jossa pituutta oli 300 m. Josi pääsi tässä työntouhuun. Hieman minua jännitti, kun edellinen jälki Heinolassa meni miten meni. Mutta Josi näytti parasta osaamistaan! Kaikille makauksille hän pysähtyi aivan kunnolla ja sorkkaa Jipe jäi nuolemaan. Lähes kymmenhenkinen porukka kulki perässä muttei se häirinnyt Josia ollenkaan.
Torstaina meillä oli noutotreenit Luigin ja Puntin kanssa. Aurinko paistoi ja ihmisistä tuli valkoisia punaisin merkein ;)  Mukana oli dameja sekä riistaa. Huomasin, että kannattaa käydä riistapakastin tarkasti läpi ja merkata mitä pusseissa on. Meillä oli nimittäin mukana sulatettuna yksi pussillinen variksen siipiä ja yksi harakka!! No ei se treeniä haitannut laisinkaan. Vesinoutoja damilla, malttiharjoitusta, ykkösmarkkeerausta harakalla ja palautustreeniä tehtiin Josille. Palautus on meidän punaturkille se hankaluus, mutta sekin alkoi paranemaan. Treeniä siis lisää.
Viikonloppuna treenattiin sitä palautusta ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Nyt annettiin jäljen vanhentua vuorokauden verran; keskiviikon jälki oli todella tuore. Mutta eipä ollut Josilla keskiviikkoista tatsia mukana ollenkaan. Alkumakauksen hätäisesti nuuhkaisi ja heti ekalla suoralla olisi tahtonut lähteä vahvasti vasempaan. Huomattiin sammalikossa tuoreita hirvien jälkiä; etteivät vaan just olisi siinä olleet? Niin oli koira kovasti väärään suuntaan menossa, että palautin jäljelle. Vai liekkö lähistöltä tullut maaseudun haju (lietelanta) houkutellut koiran jäljeltä pois.. Eka kulma ok, katkokin selvisi ja sorkalle jäi haistelemaan. Makaukset käveli yli ja hieman nuuhkaisi. Huh huh. Välillä ihan mallikasta jäljestämistä ja sitten taas välillä ei ollut "hajuakaan" jäljestämisestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää kesän mittaan. Koeilmo odottaa tuossa pöydällä lähettämistä..

Kesä!!

Niin se kesä tulee tännekkin Siperian länsilaidoille. Ruoho vihertää ja puutkin alkavat saada väriä oksiinsa.. Loput lumetkin olivat hävinneet - JES! Mie olin reissussa lähes kaksi viikkoa, joten on maailman ihaninta olla taas kotona. Josi oli erittäin riemuissaan kotiin palattuani. Hyvä että nahkoissaan pysyi. On se muuten hyvä, että häntä on tukevasti koirassa kiinni. Muuten olisi hieno huiskahäntä irronnut; sen verran hurjasti Josi sitä heilutti. Huomenna on mejäkurssilaisille jäljestysilta. Josi jäljestää. Saas nähdä onnistuuko paremmin kuin kokeessa. Torstaille onkin tiedossa noutotreeniä ja viikonloppuna tehdään jälki. (Ellei päästä Kuhmoon kokeeseen, varasijoilla ollaan vielä.) Ihan selvästi on kesä tullut, kun alkaa näitä harrastuksia ja menoja olemaan paaaaljon enemmän kuin talvella.
Josi oli heittänyt talviturkkinsa hyiseen lampeen. Oli kuulema ollut kovin innoissaan ja viimevuotiseen tapaan koira oli vedestä noustuaan juossut matalana eestaas kiemurrellen silkasta elämisen riemusta. Eka punkkikin on irroitettu eli taasen saa miettiä mitä käytettäisi tänä kesänä punkkien torjuntaan.
Karvanlähtökin alkaa näköjään eli Joensuun näyttelyssä on sit yksi erittäin pölisevä tolleri. Josi kun vaihtaa karvansa minun mielestä aika myöhään - toukokuun lopulla ja joulukuun alkupuolella. Hieman voisi säätää karvanlähtökelloaan aikaisemmaksi ;)

Kauden eka mejäkoe

Josi oli Hanskin kanssa viikonloppuna Heinolassa mejäkokeessa. Nyt oli se Hanskin eka kerta liinan perässä. Hetipian alkumakauksen jälkeen oli jäljen sivussa ollut metson tms jäännökset, joita Josi oli mennyt tutkimaan. Siitä tuli eka hukka ja sitten vissiin tollerin ajatus jäljestämisestä oli hävinnyt, kun tuli lisäksi kaksi hukkaa. Elikkäs tuloksena VOI 0. Ja tästähän ei voi kuin lähteä parantamaan. Itse olin kokeen aikana melko pohjoisessa eli Oulussa mutta aivan mahtavasti osasin jännittää suoritusta sieltäkin käsin. Josi oli saanut jäljestää kuitenkin jäljen loppuun asti ja sorkalle pysähtyminen oli ollut kuulema hieno!! Jes!!

Syömisongelma?

No ei sentään ongelmaa muuta kuin että Josi näki minun laittavan jotain epämääräistä iltapiimän sekaan. Juu meillä nautitaan nappulat iltaisin piimäkuorrutteella. No matolääke piti sinne ujuttaa ja kun herra tarkkaavainen sen huomasi, meinasi ruoka jäädä syömättä. Meijän ahmatti ja ruokaa kupissa?!! Yleensä mahdoton yhtälö mutta nyt piti nirsoilla. Juustomuruset sinne sekaan niin jopa meni kyselemättä sapuska kitusiin. Melkein jo tuli mieleen lahjominen: syö ruoka niin saat herkkua.
Josi on nyt kolmevuotias! Tiistaina juhlistimme päivää putkiluulla, joka on Joosepin herkkua. Sen kummempia juhlia emme järjestäneet; ehkäpä sitten kun tulee 3 vuotta täyteen meillä oloa.
Lumitilanne sotki suunnitelmia täällä P-Karjalassa. Kahtena edellisenä vuonna olemme tehneet Josille ekan verijäljen jo huhtikuun puolessa välissä. Tollereitten mejään tutustumisenkin suunnittelin kuluvalle viikonlopulle mutta se piti siirtää. Ei olisi saatu kaikille tasapuolisia jälkiä ja nekin olisivat olleet hävyttömän lyhyet. Tietkin tuonne metsikköihin ovat melkoisen pehmeät vielä. Eilen olikin hyvin maastotilannetta kuvaava metsälenkki meillä. Paikoitellen oli maa täysin lumeton, toisessa paikassa ei meinannut kumpparin varsi riittää ja sitten pitikin hypellä mättähältä mättähälle (kuin MikkiHiiri) kun vettä oli niin paljon.
Tänään teimme Josille sen ekan jäljen, kun löysimme "jäljen mentävän reitin". Hanski oli eka kertaa liinan jatkona ja hienosti meni molemmilta. Mie leikin tuomaria muttei ilmeisesti auktoriteettia ollut tarpeeksi, kun J ei intoillut jäljelle mentäessä läheskään niin paljoa kuin koetilanteessa. H menee sitten ainakin yhden kokeen Josin ohjaajana.

Sukutapaamista

Viikonloppuna lomailtiin keskisessä Suomessa mökillä ja tavattiin Josin isoveli Arttu perheineen. Mukana oli siis Oona-neito myös. Josia ja Arttua emme päästäneet lähikosketuksiin toisiinsa, sillä heti alkoi toisen suusta kuulua murinaa. Parempi oli pitää pojat toisistaan erossa niin saimme viettää rauhallisen viikonlopun.
Ilma oli melkoisen mukava ja ohjelmaan kuuluikin mm lumikenkäilyä. Koirat pysyivät hyvin kantavan hangen pinnalla ja se näyttikin olevan mukavaa.
Noutotreenejä tehtiin myös, tässäpä muutama todiste:

Veljekset odottaa lupaa noutoon. Josi etualalla.

Arttu lähdossä noutoon.

Arttu

Arttu ja Oona

Josi ja pöyheät rintakarvat ;)

 Nytpä jäämme odottamaan kesän Tollerbay-meetingiä ja tapaamista myös muiden sukulaisten kanssa.

Lunta täällä riittää vielä ihan riesaksi asti. Pikku pihamme on aivan jäässä ja Jooseppi osaakin liikkua varovaisesti tai sitten kiertää hangen kautta. Vielä aika monta päivää (siis viikkoa) saa aurinko porotella, että päästään lumettomaan metsään hiippailemaan ja treenailemaan.
Koekalentereita on alettu vilkuilemaan "sillä silmällä" ja kyllähän sieltä kivoja juttuja löytyy. Hanskilla onkin tulossa ensimmäinen kerta mejässä liinan jatkona olemiseen!
Joensuun näyttelyihin toukokuun lopulle olen ilmoittanut itseni ja H:n talkoolaiseksi, saas nähdä ilmoitetaanko Josi kehään. Onhan tuosta edellisestä näytelmäkerrasta vierähtänyt pian vuosi.
Lämpimiä kevätsäitä odotellen ja erittäin mukavaa Pääsiäisaikaa kaikille!!

Koirakävelyllä

Hih. Pitihän sitä kokeilla, kun lehdessä kerrottiin. Koirakävelystä siis. Koira saa päättää suunnan ja vauhdin, emäntä lenkin pituuden - tai jotain sinne päin. No Josi otti heti portilta suunnan oikeaan, kun useimmiten lähdemme vasemmalle. Kun minä en antanut mitään suuntia koiralle, hiän sai tehdä suuntapäätökset ihan itse. Yhdessä risteyksessä Josi aivan selkeästi mietti ja arpoi kumpaan suuntaan lähdetään. Kirsu väpätti kun poika otti vainua kiinnostavammasta reitistä. Yksi poikkeama kävelytieltä pellon reunaan tehtiin (sitä en olisi mie tehnyt) ja matka jatkui nuuskutellessa. Ja suupielet vaahdossa; oli niiiiin ihania tuoksuja matkalla. Muissa risteyksissä Josilla oli aivan selkeä ajatus suunnasta eikä tarvinnut seisoskella ja kirsua värisytellä. Reilun puolen tunnin lenkki päättyi - yllätysyllätys - kotiin. Ollaan aiemminkin tuota kyseistä reittiä kuljettu mutta ei ihan äskettäin. Ihan jännä kokemus.
Aamulla otin vaakkuja sulamaan. Josi steppasi innokkaana vieressä ja olisi heti halunnut jäisen pötkön itselleen. Pitää malttaa vielä jokunen tunti ennen varistreenejä. Maltti maltti ja maltti - siinä meillä on vielä tekemistä. Innokas tuo ipana on. Mukavaa.

Kevättä ilmassa

Auringon palvoja

Täältä näkyy kauas

Josi nauttii kevätauringosta

 Hengissä me ollaan vaikkei blogi olekkaan päivittynyt aikoihin. Flunssa on vaivannut meidän laumaa; Josi on pysynyt terveenä ja antanut vierihoitoa sekä "nuoluhoitoa". Onneksi sairastimme vuorotellen niin J pääsi ulkoilemaan kun pakkasetkin hylkäsivät Itä-Suomen. Aivan ihanat ulkoilusäät ovat olleetkin ja koko porukka nauttii auringon paisteesta.

Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistykseltä saatiin tällainen hieno valiohanhi. Vielä se ei ole oikealla paikallaan seinällä mutta eiköhän se jonakin päivänä sinne lennähdä.