Yöjäljellä

Pari vuotta sitten tästä jo puhuttiin ja lopulta toteutettiin. Elikkäs jäljestystä yöaikaan. Puoliltapäivin tehtiin jäljet ja puolen yön aikaan neljä punaturkkia ohjaajineen suuntasivat hämärään metsään.
Josi aavisti jotain tapahtuvan, sillä ei normaalisti käynyt yöunille vaan kävi tarkastamassa tilanteen olohuoneen puolella vähän väliä. Kun lopulta otin valjaat esiin, alkoi Josilla sellanen intoilu, ettei ollut epäselvyyttä onko tulossa mukavaa tekemistä vai ei. Vaikka itse olinkin väsyneen tuntuinen, Josin into hävitti unet silmistä.
Josin jäljellä oli katko ja makaukset kuten yleensäkin. En huomannut Josin työskentelyssä juurikaan eroa päivällä jäljestämiseen. Heinää tuo hieman maisteli matkalla; liekkö yöllä eri makuista ;)
Katko meni kierrellen ja kaarrellen mutta veretyksen alku löytyi. Makaukset olivat sitten sellaista vauhdissa nuuskaistuja. Paremmin meni koko ajan eli jos makauksia olisi ollut vaikkapa kymmenen, viimeinen olisi ollut varmaan hienosti merkattu. No ehkäpä ens kerralla sitten.. Ja sorkalle pysähtyminen oli taas kerran herkkujen arvoista.
Kokemuksena öinen jäljestys oli todella mahtava. Eläimiä ei näkynyt, paitsi itikoita oli aivan kamalasti ja nähtiimpä kiiltomatojakin! Oli tuttu kotimatkakin tuohon vuorokauden aikaan todella erinäköinen.

Vaak-vaak-vaak

Josi ja vaak

Heti alkajaisiksi totean, että ompa erittäin hankalaa kuvata liikkuvaa kohdetta. Etenkin kun se kohde on koira ja kulkee metsässä. Tuosta kuvasta ei just ehkä huomaa mutta ote variksesta on hyvin pieni. Lähes etuhampaillaan pitää vaan kiinni. Josi on hyvin hellä tolleri, myös variksille ;)
Noutotreenejä ollaan siis puuhasteltu ja varikset ovat lähes jokapäiväisiä vieraita meidän kylpyhuoneessa. Metsään asti kaikki eivät pääse, vaan ihan otetta ja nostamista kylppäriolosuhteissa on harjoiteltu. Ja jos vaakusta vähän verta valuu, se on helppo huuhdella suihkulla pois. No nyt sitten Josi livahtaa aina tilaisuuden tullen kylppäriin tsekkaamaan, olisko jotain ihanaa sulamassa siellä.
Tänään oltiin Helenan ja Luigin kanssa Jamiksella treenaamassa. Josi sai ensin tehdä vaakuilla nostoharjoituksia ja sitten tehtiin linjaa. Pari kertaa vietiin dami pienen mäen alle, josta Josi kävi vauhdilla noutamassa ja palautuskin tuli lähes käteen. Sitten tehtiin sama variksella ja sekin tuli loistavasti minulle!! Voi hieno ja mahtava Josi! Välillä oli Luigin vuoro työskennellä elikkä Jooseppi sai odotella autossa.
Hieman vaihdettiin paikkaa ja vuorossa oli markkeeraukset. Josilla meni pakka ihan sekaisin eikä palautuksesta (dami) tullut mitään. Ei sitten yritetty edes variksella. Mietittiin mikä sen työskentelyn "sekoamisen" olisi aiheuttanut ja vaihtoehtojahan löytyi: lähes vieras ihminen metsässä, lentävä dami, autossa odottelu, kuumuminen?? Mistäpä näiden tollereiden ajatukset osaisi tietää. No L teki hienoa työtä kakkosmarkkeerauksen kanssa. Lopuksi oli hieman nostoharjoitusta ja saatiin lopettaa tämän kertainen harjoitus onnistumiseen. Kotona J otti damin autosta mukaansa ja kantoi sen ylväästi parkkipaikalta kotiin asti.
Tämä kesä muistettaneen variskesänä. Viime kesä oli ihan varmasti sorkkakesä!!
Yksi sorkka pääseekin huomenna sulamaan, sillä tiedossa on jäljestystä yöaikaan!!!

Juhannus

Juhannus vietettiin mökillä. Josi ui, söi voikukkia, nukkui, hätisteli itikoita ja paarmoja, söi voikukkia hieman lisää.. Välillä treenattiin damien kanssa ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Tällä kertaa kotiin unohtui sorkka ja Cesar mutta jälki tehtiin silti. Kaatona oli aamuruoka ja sehän kelpasi Josille. Pyypoikue oli jäljellä mutta hienosti Josi kokosi itsensä ja jatkoi mallikasta suoritustaan. Makauksia oli enemmän kuin laki sallii mutta treenatessa saa soveltaa. Eikä kulmiakaan ollut yhtä monta kuin kokeessa mutta kuka niitä jaksaa laskea? Kunhan koira tykkää, se on pääasia. Jälki meni hienosti; makaukset merkkasi kaikki - ne ylimääräisetkin.

Juhannusuimari mökkirannassa

Juhannuksena pukeudutaan

Lähes lomailua

Voikukkasalaattia

Retkeilijä

Päästiimpä mökille viikonlopuksi ja Josi nauttikin silminnähtävästi. Tolleripoika juoksi vauhdilla matalana rallia eestaas ja teki lähes voltteja mennessään. Itikatkaan eivät päässeet haittaamaan, ja jos hieman kiusasivatkin, niin Josi harhautti niitä pyörimällä maassa. Virallinen kesäloma ei ole vielä alkanut mutta ehkäpä tämä meni pienenä lomaharjoituksena.

Konstan Kuppi

Tässäpä tämä kiertopalkinto Konstan Kuppi, jonka saimme viimeisimmästä mejäkokeesta. Aina olen ihaillut tuota ja nyt sitä saadaan vuoden verran kotona katsella.

Josi on kunnostautunut myös noutohommissa ja nyt tuntuu siltä, että homma alkaa luistamaan. Paljon vielä on harjoiteltavaa ja tekemistä. Josin kanssa on todella kiva harjoitella, kun intoa tuolla pojalla on tehdä töitä. Pitää vaan malttaa meidänkin, ettei liikaa/liian usein harjoitella ja hävitetä Josin intoa. 

Mahtavuutta!!

Viikonloppuna oli täällä kotikulmilla mejäkoe, johon mekin osallistuimme. Lauantaina jäljet tehtiin aurinkoisessa (ja itikkaisessa) säässä. Sunnuntaina olikin sadetta ihan riittämiin ja saatiin varustautua aivan eritavalla kuin edellisenä päivänä. Onneksi on kokemusta jo sen verran, että varavaatteita on useammat!
Josi sai odotella pitkän päivän, kun arvonnassa tuli viimeinen jälki ja jäljelle päästiin kolmen aikoihin.
Jo laukauksensietotestiin mennessä J tiesi mistä on kyse ja kierrokset olivat melkoisen korkealla. Muutama kävelylenkki tehtiin jälestysvuoroa odotellessa ja sit taas odotettiin.
Se että satoiko jäljellä ollessamme, minulla ei ole mitään tietoa. Eka pätkä oli maailman hurjinta pusikkoa ja Josi pyöritti minut pyörryksiin. Tiheikkö oli aivan kaamea, sellaista vanhaa kuusikkoa. Sitten siellä oli tietenkin ojia..
Josi oli juuri hyppäämässä ojan yli ja tietysti kaiken kieputuksen jälkeen liina oli minun jalan alla. Ja Josi ei luonnollisestikkaan päässyt ojan yli vaan molskahti keskelle. Eikä reppana meinannu sieltä päästä ylös. Sitten ojien ylitys oli hieman haasteellista, kun toinen ei tiennyt millonka sitä sais mennä yli vai eikö saa..
Näistä kun päästiin ja maastokin parani, Josi näytti taitonsa. Taitavasti hän kyllä nuo ryteikötkin meni; minulla vaan oli työ ja tuska päästä pusikkojen läpi. Elikkäs kolme muuta osuutta oli mukavaa ja helppoa kuljettavaa (etenkin ekaan pätkään verrattuna). Makauksia J merkkaili melko kivasti (huomasin itse niistä 3) ja katkokulmakin meni reippaasti. Kaadolle J tuli hieman takakautta mutta pysähtyi ja jäi sitä nuolemaan. Oi ihana otus - tuota sorkkaa mie näköjään jännäsin vieläkin. Ja tietysti tavan mukaan hurjat kehut koiralle ja Cesaria kitusiin. Ja tulostenluvussa tuli jymypaukku: Josi sai VOI1, 48p ja oli kokeen paras VOI-luokan koira!! Löytyihän se nenä sittenkin! Yksi piste putosi jäljestämisvarmuudesta ja toinen makauksien merkkaamisesta. Hirvosen Martti joka oli tuomarina sanoikin, että kannattaisi kaikki makaukset merkata. Kaksi osoitti hyvin ja kaksi heikosti. Tarkempi koeselostus löytyy tuolta mejäkoeselostusten takaa. (Jotain ongelmia noiden dokumenttien kanssa eli jos ei näy, niin vika täällä päässä!)
Ja eihän tässä ollut vielä kaikki: Josi sai "Konstan kuppi"-kiertopalkinnon. Tuomarit valitsee palkinnonsaajan tsemppi-periaatteella eli palkinto on eräänlainen kannustus koirakolle tuomarin valitseman kriteerin perusteella esim hyvä yhteistyö, paras vainu, hyvä aloitteleva voittajaluokan koira tms. Palkinto tuli kuulema tuosta tms kohdasta. Liekkö ollut se kuusikkopyöritys vai mikä, mutta Konstan kuppi tulee olemaan meillä näkyvillä seuraavan vuoden kunnes sen aika on lähteä seuraavaan kotiin vuodeksi.
Että tällaisilla fiiliksillä täällä tänään. Ai että on hieno koira meillä!!! Taitava. Nuuskuttelija. Nenäeläin. Rakas!!!

Kuvia

Josin kuvaaminen on jäänyt paitsioon, joten nyt kamera on ollut useammallakin reissulla mukana.

Josi odottaa kuvaajaa mukaan

Matkustaja

Tollerin iloa

Musta kirsu - pitästä aikaa

Kotipihaposeeraus

Nuo valkoiset rintakarvat pörröttävät aina ulospäin hassun näköisesti. Kuvista se ei kyllä nyt näy.

Kirsu Josilla on todellakin paljon mustempi kuin esimerkiksi viime kesänä. Talvella se vaalenee vinhasti. Korvakarvojen siistiminen on vieläkin hieman kesken mutta korvat sentään erottuvat nyt ;)

Nyt odotellaan tulevan viikonlopun mejäkoitosta. Vielä tehdään yksi jälki ennen sitä. Viime viikonloppuna oli lyhyt suora monella makauksella ja niillä oli juustoa. Piti tuotakin kokeilla, josko makausten merkkaus paranisi näin.

Ensi viikolla onkin eräänlainen juhlapäivä: Josi on ollut meillä 3 vuotta!!!

Lahjattomat treenaa

Vai mitenkä se menikään?
Josi kävi lauantaina näyttäytymässä Joensuun koiranäyttelyssä. Kehässä taisi olla kuusi tolleria yhteensä ja Josi näytti niin pieneltä muihin verrattuna. Hienosti ravasi poika kehässä mutta tuomarin mielestä J oli H:n arvoinen. Tuomarina oli norjalainen Jan Roger Sauge. Muistelen arvostelulapussa lukeneen (vapaasti suomentaen), että rintakehään lisää massaa, selkä- ja häntälinja pitäs olla parempi mutta turkki oli hieno! Annetaan Jipsun vanhentua ja komistua ainakin vuoden verran, katsotaan sitten uusiksi.
Mie olin talkoilemassa koko viikonlopun palkintojen jaossa ja oli ilo onnitella hienoista tuloksista.

Tehtiimpä viikonloppuna sitten kerralla vanhempi jälki nuuskuteltavaksi. Annettiin jäljen vanhentua kaksi päivää eli huomattavasti vanhempi jälki oli kuin mitä ikinä on tehty. Jäljen pituus ehkä 400m ja siinä oli kaksi kulmaa, joista toinen katko. Enpähän tiedä mitä tuolla tollerilla liikkuu päässä mutta kehumaan tuollakaan suorituksella ei pääse. Välillä tuntui, että ollaan hihnalenkillä vähän pitemmän hihnan kanssa. Makaukset meni taas hätäisesti nuuhkaisten ja välillä haahuilua ihan muuten vaan. Katko selvisi helpohkosti. Katkolle taisi tuntua jo haju sorkasta, kun veretyksen alkua ei J etsinyt vaan hieman oikaisi menoaan. Sorkalle pysähtyi - hetkeksi. Meillä on nykyisin aina Cesaria mukana palkinnoksi kaadolle pääsystä ja siihen pysähtymisestä. Vieläkin kummittelee mielessä viimekesäiset sorkan yli kävelyt. Ei tuossa varsinaisesti hukkia tullut mutta hyvin erikoista käytöstä oli kuitenkin. Ehkäpä Josin nenä on vielä talven jäljiltä kuurassa ja vie aikansa sen sulaminen.
Tänään tuli koekutsu reilun viikon päästä olevaan mejäkokeeseen. Mukavaa!

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä maalla että vedessä. Vesinouto Jipsulla toimii aivan loistavasti mutta palautuksissa on paljon tekemistä maalla ollessa. Vähitellen ja pikkuhiljaa eteenpäin.