Vesijuoksua

Pakkasia on pidellyt - taitaapi olla aika kulunut sanonta jo?! Itä-Suomessa paukutellaan kolmenkymmenen asteen lukemia lähes joka päivä nykyisin. Hyi olkoon!
Josin hierontasessiot ovat saaneet uuden elementin elikkä veden. Ollaan päästy testaamaan vesijuoksumattoa! Josi pääsi, me muut oltiin kiltisti altaan ulkopuolella. Tarkoituksenahan on saada selästä jumiutuneet lihakset pehmeiksi. (peitsaus ->selkälihakset jumiutuu ja on kipeät -> peitsaus -> selkälihakset ju.. -> oravanpyörä)  Jipsutti reppana on sisäistänyt peitsaamisen jonnekkin koiran aivolokerikon pohjimmaiseksi eli äärimmäisen hankala on saada poika ravaamaan. No tämä vesiterapia oli hieno kokeilu. Josi osaa ravata!! Onhan siitä kyllä nähty ennenkin pieniä välähdyksiä.. Jatkamme siis tällä toistaiseksi, lisäksi sähköä syvälle kipeisiin lihaksiin. Kyllä se ravi sieltä vielä löydetään.
Ulkoilut ovat olleet hyvinkin kuurapartaisia, jos näin voi sanoa. Tänään Josi ärsyyntyi kirkonkellojen kuminasta ja niille piti haukkua ja yrittää saada selvää äänen aiheuttajasta. Luulin Josin kestävän mitä ääniä vaan, mutta tuo oli aivan liikaa. Pakkasessa äänet taitavat kuulua aivan erilaiselta kuin "tavallisesti".
Taisin kesällä valitella reilun +35 lämpötiloja, muttei nämä reilun -30 asteen ällötykset ole yhtään kivoja myöskään. Jospa jo ensi viikko armahtaisi meitä ja päästäisi harrastamaan ja ulkoilemaan vaikkapa oikein kunnolla pitkillä metsälenkeillä.

Viisasten kiveä etsimässä

Hierontaa jatketaan edelleen. Jooseppi on käynyt kolme kertaa hierojalla ja hommaa jatketaan edelleen. Lihasjumit alkavat laueta (kai tuo on oikea termi?). Viimeksi meillä oli mukana ihana luu, jota Josi järsi tollerin raivolla ja pysyi paremmin paikoillaan. Nyt pitäisi "enää" saada peitsaaminen pois, että selkä- ja lapalihakset pysyisivät kunnossa. Voi olla, että Josin lihasmuistiin on tuo peitsaaminen mennyt niin syvälle, että töitä saadaan tehdä tosissaan. Niin vaivattoman näköisesti Josi menee peitsaten eteenpäin hihnassa. Sivulla sievästi ja peitsaa.. Voi ärsytys sentään!! Seuraavalla kerralla kokeillaan vesiallasta, mitenkä poika siellä liikkuu. Toivottavasti löydetään se viisasten kivi, millä saadaan ravuri esiin tolleripojasta ja peitsaaminen jäisi unholaan. Muuten ollaan loputtomassa hierontakierteessä.
Pakkasten paukkuessa tottis- ja agitreenit ovat tauolla ja lenkkeilemme takit tiukasti päällä sekä läheisillä lenkkipoluilla että maastossakin pyrähdellen. Voi tule kesä äkkiä, meitä kylmää!!

Hieronnan tarve

Lupasin Josille joululahjaksi hieronnan ja nyt kävimme sen "lahjakortin" lunastamassa. Eli eka hieronta on käyty. Malttoipa Jooseppi olla jopa paikallaan ja lihasjumit löydettiin. Selkälihakset kaipaavat lisää käsittelyä ja jatkamme hierontoja niin kauan kuin tarve vaatii. Oireillut Josi ei mitenkään ole, jos ei peitsaamista oteta huomioon. Voi hyvinkin olla, että hierontojen jälkeen Josi löytää "uuden" askellajin eli ravin. Toivotaan ainakin.
Ollaan useana päivänä peräkkäin autoiltu metsämaille ulkoilemaan, kun säätkin ovat suosineet. Pari kertaa ulkoilutimme myös dameja, joita Josi innokkaasti nouti. Mahtava on vauhti ja into, kun tolleri painattaa matalana kohti noudettavia pötköjä. Ja paluuvauhti on yhtä hurja. Mukavaa omistaa noutaja, noin innokas.
Sattuipa eräällä reissulla sitten auto uppoamaan hieman liian syvään eikä saatu sitä omin voimin pois. Sen reissun seurauksena itse tarvitsisi hierojaa; sen verran kävi olkapäihin kahden (!!) auton työntäminen. Sellainen reissu, että tosissaan ja sydämen pohjasta kaipaa kesää ja jopa paria hirvikärpästä!
Agilityssä Josi teki kaksi (!!) onnistunutta paikallaoloa ja siitä pienet hypyt. Mutta nämä eivät tapahdu peräkanaa vaan Josia pitää "jäähdytellä" yllättävän kauan, ennenkuin on taas rauhallisesti aloillaan. Treeniä tähän lisää vaan, niin hyvä tulee.

Peilailua

Sen verran on pakkasta, että Josi ja mie oltiin aikamoisia kuurapartoja aamulenkiltä tullessa. Kyllä jo kesää odotetaan. Pienempi pakkanen olisi ainakin toiveissa. Josia talvi ei tunnu haittaavan. Innokkaasti tollopoika jäljestää - ilmeisesti iiiihania tyttökoirien hajuja.
Agilityrintamalta ei juurikaan mitään uutta. Tuskastuttavaa se sanalla sanoen on. Viimeksi sain sentään Josin pysymään kerran(!!!!) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Siihempä se sitten jäikin ja seuraavat yritykset olivat yhtä pomppimista ja sykyilyä. En ollutkaan huomannut, että herkkupalkka tulee istumaan pyydettäessä hieman liian myöhään. Josi ehti jo hieman nostaa takapuoltaan maasta ja minä siis olen auttamattomasti myöhässä. Nyt ollaan kotona treenattu peilin edessä, että näen peräpäänkin. Naksutinta on käytetty siinä mukana. Tulikin mieleen, pitäisikö tuossa tilanteessa jättää herkku kokonaan pois; eipähän ainakaan sen perään hyppisi. Muutaman kerran on leikkimielellä tullut sanottua, että myyn koko otuksen pois, kun ei tottele/osaa. Tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että minuthan pitäisi myydä kun en osaa opettaa! Koirahan tekee oikein, kun vaan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Ehkä..
Tottistreeneissä Josi oli pitkästä aikaa. Siellä oli ollut erilaisia pujotteluharjoituksia. Hienosti oli kuulema mennyt, paitsi herkkualustojen pujottelu oli ollut ylivoimaista Josille. No jos ruokaa on jossain tarjolla, sen kimppuun pitää päästä, ainakin Josin. Tarkkaan tuo seuraa kotonakin ruoanlaittoa ja jos jotain pientäkin putoaa lattialle, on punaturkkinen rikkaimuri siivonnut sen alta aikayksikön.
Ensi viikolla Josi pääsee hierojalle. Toivottavasti J antautuu hierottavaksi, ettei mene aika ihan hukkaan. Mutta käymme niin monesti kuin on tarvis.

Epätieteellistä

Vuodenvaihde meni paukkuen, siitä piti naapurusto huolen. Josi ei välittänyt paukkeesta, ainoastaan vinkuvat raketit saivat eloa tolleriin. Huoletta saimme käydä lenkillä aattoiltana; Josilla oli entinen vauhdikas meno päällä. Nyt toivomme, ettei kovia pakkasia tule ja pääsemme lenkkeilemään, riehumaan, juoksemaan, leikkimään ja hiippailemaan metsissä.

Ilmeisesti on ollut aivan turhaa aikaa, kun on tullut mitattua mm

• Josin pisimmät häntäkarvat ovat noin 32cm
• Häntä kun loppuu, karvat jatkuvat vielä noin 28cm (valkoiset karvat)

Josin nimi tulee Super Mario pelin Yoshilta. Joku meidän perheessä on siis pelannut ko peliä joskus - ja paljon.

Josin lempinimiä ovat mm Jooseppi, Joose, Jipsu, Sipsi ja Topsi. Joskus jopa Josi J Jooseppi. Ja ne miljoona muuta, joita ei itse edes muista eikä Josi tunnista, paitsi äänensävystä.

Juuri ennen vuoden vaihdetta tuli kiinnitettyä huomiota Josin ulkonäköön. Korvien ympäristössä karvat rehottivat kuin autiotalon pihapiiri ja niinpä piti ottaa sakset käyttöön.



Ennen

Jälkeen

Innokas paketin avaaja sai myös "pedikyyrin". Uusi vuosi täytyy aloittaa hienona. Tuossahan ilmiselvästi tassuja ei ole vielä siistitty.

Joululahja

Mejäkokouksen myötä ajatukset ovat siirrtyneet jo tulevaan kesään ja kokeiden järjestämiseen. Vielä pitää odottaa monta pitkää kuukautta, että päästään jälkiä tekemään. Sitä odotellessa voidaan vaikka kasvattaa karvoja ja nautiskella elämästä! ;-)

Mennyttä ja tulevaakin

Josin ensimmäinen kokonainen vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja paljonhan siihen mahtuikin. Harrastettu on monenlaista, reissuttu on pitkinpoikin Suomea, nukuttu ja syöty hyvin. Pientä muisteloa siis menneestä vuodesta!

Josi ja hieman iloinen häntä Joensuussa

Näyttelyissä kävimme neljä kertaa. Tuloksena 1xH, 2xEH ja 1xERI/PU4. Hienosti Josilta, joka ei juurikaan ymmärrä ravata kehässä vaan peitsaa aivan virheettömästi. Tollershow´ssa Josi pääsi "paras pää ja ilme"- kilpailuun, siinä kuitenkaan menestymättä. Hienoja arvosteluja tuli ja Hanskille rakkuloita (palovamma) käteen näyttelyhihnan luisuessa vauhdilla sormien läpi. Mie pyrin kuvaamaan minkä jännitykseltä pystyin.




Tollauksen alkeita

  

Vaakku

Noutoharjoituksia ollaan tehty ja tarkoitus oli saada taipparitkin suoritettua.
Pahimmoilleen iski Josiin murkkuikä ja haaveet NOU1-tuloksesta piti jättää tulevaisuuteen. Aiemmin varis ei ollut ollenkaan vastenmielinen Josille, mutta eipä vaan noussut vaakku maasta. Hakuruudustakin kävi nopeasti katsomassa missä linnut ovat, mutta sinne ne myös jäivät.

Uimisen ihanuuden Jooseppi kyllä keksi kesällä ja välillä piti lenkit suunnata todella kuiville paikoille, ettei tolleripoika karkaa veteen. Kesähän oli erittäin kuuma ja vilvoitusta varmasti kaipasi kuka vaan. Harmittavasti tuli sitten hot-spot ja uiminen piti jättää pitkäksi aikaan kokonaan.

Lokkia noutamassa Tollerbay-meetingissä

Piilomerkit kuivumassa lakkauksen jälkeen

Mejää harrastimme lumien sulamisesta alkaen kunnes taas talvi tuli ja piti jättää valjaat ym varusteet odottamaan ensi kevättä. Pääsimme osallistumaan viiteen mejäkokeeseen ja Josi nousikin loppukesästä jo VOI-luokkaan, josta kokeen tuloksena VOI3.

Tämä laji on hurmannut ainakin Josin ja minut, eikä Hanskillakaan ole mitään "pieniä" metsäkävelyitä vastaan. Kesän kokeista jäi ainakin mieleen, että Kaatamossa oli hyvinkin märkää, Juuassa oli kaikki Suomen (tai ainakin Pohjois-Karjalan) itikat ja Virroilla hirvikärpästen lisäksi mukavia tolleristeja sekä mahtava fiilis.

Agiliitoa

Agilityä olemme harrastaneet omaksi ja etenkin Josin iloksi. Tolleripoika on vaan niin malttamaton, ettei paikallapysymisestä ole tietoakaan. Josi selvästi rakastaa tätä lajia, on nopea ja lukee ohjaajaa hyvin sekä hakee esteitä hyvin. Kun vaan löydetään maltti jostain vielä.. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Mutta kuono kylmänä kohti kontakteja.

Tällaisesta vauhdikkaasta tekemisestä nauttii Josi J Jooseppi ja välillä meillä on ollut hykerryttävän hauskaa kentällä eli jatketaan harjoituksia.

  

Vuoteen mahtuu niin paljon ettei kaikkea voi mitenkään mahduttaa tähän. Lonkkakuvat olivat hienot A/A ja kyynärät ok. Ainakin mukavia sukulaistapaamisia oli mm Quiz-pentutreffeillä ja Tollerbay-meetingissä sekä Evita-äidin luona Raippaluodossa, uintia ja metsäretkeilyä, telttailua, pakkasessa pikaisia lenkkejä sekä tietenkin Josin suosikki: sohvalla makailu mamman ja papan kanssa!!

Maailman suloisin sohvaperuna

Vuonna 2011 tavoitteena on saada Josille se NOU1-tulos. Tuo tulos varmistaa Josin pääsyn mukaan syksyllä metsälle. Mejässä toivomme hyviä tuloksia. Tolleri-mejään Virroille haluamme ehdottomasti. Agilityssä löytyy varmaankin se maltti Josille ja pääsemme hurjastelemaan kentällä tosissaan. Parissa näyttelyssä saatamme käydä ja sitä ennen olisi suotavaa sen ravin löytyvän. Näyttelyt eivät ole meille tärkein juttu, mutta kun on niin komea koira.. Tottelevaisuutta voi aina parantaa ja monta muutakin asiaa.. Toivon, että Josi on terve ja pääsee harrastamaan mukavia juttuja mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

Joulu 2010

Lämmintä Joulua kaikille paukkupakkasista huolimatta. Aattona vietämme myös Josin 1v 8kk "synttäreitä".