Se on sitten meillä, murrosikä siis. Tulee mieleen pätkä lastenlaulusta:"..ei korvia, ei korvia.." Menimme eilen uimaan Josin kanssa. Tarkoitus oli siis, että Josi ui ja noutaa. Kävihän tuo heittämiämme leluja hakemassa vedestä mutta palautuksen suunta oli aivan väärä - sivusta ohi ja vauhdilla. Luoksetulo ei toiminut sitten pätkääkään, ei nätisti pyytämällä, ei jämäkästi kutsumalla eikä edes pillillä (jota Josi on orjallisesti totellut tähän asti). Hyvin lyhyeksi jäi tuo uintireissu täydellisen tottelemattomuuden takia. Hanski sai noutaa yhden lelun joka Josin mielestä meni ilmeisesti liian kauas. Josi olisi halunnut lähteä mukaan mutta joutui katsomaan rannalta. Hähää - siinäpähän miettii koira - tai sitten ei. Muutama perustottisjuttu otettiin ennen autoon menoa mutta hukassa tuntuu olevan Joosepin opit ja taidot. Autoon menossa ei sentään ongelmia ole. Ilmeisesti Josi ajatusketju menee näin: autoon -> kotiin -> ruokaa! Kovalevy ilmeisesti tyhjentynyt lähiaikoina pojalta.
Lenkkeily on ajoittain erittäin rasittavaa, kun kävelijät ja pyöräilijät pitäisi päästä nuuhkimaan, vastaan tulevat koirat haukutaan ja vauhti on kuin höyryjunalla. Eipä ole tietoa siitä suht rauhallisesta pojasta, joka ei muista kulkijoista juurikaan välittänyt. Onneksi tämä on ohimenevää ja selkeillä säännöillä sekä määrätietoisuudella pitäisi tästä vaiheesta päästä kunnialla yli. Kuulemma.
Eihän tämä elämä yhtä murrosikää sentään ole. Josi osaa hauskuuttaa kotiväkeä monenlaisilla toimillaan. Joinakin iltoina hän tulee pyytämään meitä nukkumaan: istuu olohuoneen lattialla, tuijottaa aikansa meitä ja ääntelee tollerimaisesti "mouuumouu" samalla kun osoittaa tassulla makuuhuoneen suuntaan. Kun emme reagoi, Jooseppi menee yksin nukkumaan. Samanlaista tassulla osoittelua hupakko tekee milloin mitäkin haluten. Ja se lelujen kantaminen sohvalle riviin, sen merkitystä emme ole saaneet selvitettyä. Omituiset ovat tollerin ajatusten polut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti