En soffapotatis

Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, yksi Josin ihanimmista piirteistä on hänen halunsa olla lähellä. Jos nyt ei ihan sylissä, niin ihan vieressä sitten. Sohvalla onkin kiva pötkötellä yhdessä. Joskus meinaa tulla ahdasta koko lauman ängetessä sohvalle yhtäaikaa mutta toistaiseksi ollaan kivasti mahduttu siihen. Ehkäpä joskus on isompi sohva ja isompi lauma. ;)
KoiraNetissä oli tullut Josin tietoihin viisi uutta kirjainta. FI JVA. Nyt voidaankin odotella postia kennelliiton suunnalta ja kehysostoksille meno tiedossa. Mukavaa. J on kyllä intohimoinen nuuskuttelija; kaikki pitää nuuhkimalla tutkia. No silleen koiraeläimet taitavat tietonsa parhaiten saada.
Olen miettinyt pienen pääni puhki Josille hyvää/maailman parasta malttiharjoitustilannetta. Eipä taaskaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalastelemaan vaan ihan ikiomaan (tai ehkä pankinkin) eteiseen ja uloslähtötilanteeseen. Miten voikaan ihminen olla näin sokea?? Jokapäiväinen ja useamman kerran tapahtuva tilanne, missä koira käy useimmiten kuumana kuin kekäle. Huh helpotusta - ja mukavaa. Toivotaan vaan pitkää lämmintä syksyä, ettei tarvitse monia kertoja hikoilla talvikamppeet päällä. Jooseppi osaa kyllä esittää kaikki mahdolliset tanssit ja niitten ulkomaalaiset muunnoksetkin muka vauhdittaakseen ulospääsyä. Huvittavimman näköistä on se, kun koira on takapää maassa ja etupää tekee hyppyliikettä.
Josi taitaa olla tyypillinen tolleri; sisällä sohvaperuna/talja ja ulkona elosalama. Uloslähtö saa virtaa tuohon otukseen jo sisätiloissa.
Sitten vielä viikon väite: 78 neliöön ei mahdu kuin yksi koira! Jos täällä asustaa kaksi suht normaalikokoista aikuista, niin eikös näihin neliöihin mahtuisi toinenkin punainen????