Herätys

Ihana viikonloppu mökillä takana. Josi nauttii niin suuresti mökkeilystä. Nyt tuntui ja näytti kyllä siltä, että J nautti erityisen paljon mökille pääsystä. Voi sitä riemua, rallia, juoksua ja täysillä juoksemista vielä lisää. Autohan jätetään mäen päälle, josta laskeudutaan mökkirantaan. Josi ottaa oikein matalan asennon, jalat jopa hieman sivuille ja sit mennään - ja kovaa!! Nyt vauhti ei meinannut loppua ollenkaan vaan uusia spurtteja piti ottaa tämän tästäkin. Ihanaa mökkioloa!
Lauantaiaamuna heräsin siihen, kun Josi pötkötti meidän välissä sängyssä (ja kerrankin pää samaam suuntaan  kuin meillä). Josi käänsi päätä vasemmalle, nuolaisi minua naamasta, käänsi päätään oikealle ja Hanski sai aamusuukon naamaansa. Oi ihanaa!
Koko viikonloppu oli mukavaa yhdessä oloa, nukuttiin paljon.. Makauksia treenattiin yhden juusto-makaus-treenin verran. Kaatona oli ydinluu, jonka J sai ottaa mukaansa ja syödä parempiin suihin.

Mutta kenellä ne onkaan maailman kauneimmat punaiset silmäripset??
Meidän mielestä Josilla mutta jokaisella tollerin omistajalla lienee oma suosikkinsa ;)

Tollerimejä 2013

Vuoden kohokohta mejäilyssä on ohi. Tunnelmaltaan aivan mahtava tollerimejä Virroilla oli viikonloppuna. Josi pääsi tänä vuonna mestaruusluokkaan! Haavelin sinne pääsystä (sitten joskus) mutta eipä tuo haitannut, että jo tänä kesänä olimme siinä.
Lauantaina tehtiin jälki hirvikärpästen tunkiessa silmiin, korviin ja suuhunkin. Sadekin alkoi veretyskierrosta tehdessä. Huh - olipa mukava päästä pois metsästä ja syömään, sekä vaihtamaan kuivat vaatteet.
Sunnuntain arvonnassa Josille tuli päivän viimeinen jälki. Sitä saatiinkin sitten odottaa melkoisen kauan. Useat olivat jo tulleet metsästä, kun me olimme vielä majapaikassa odottelemassa. Puoli neljältä startattiin sitten jäljelle. Josi oli innolla menossa jäljelle eli mukavalta tuntuu tuo homma koirastakin. Makauksia J ei merkannut ollenkaan, muutamia omituisia tarkastuksia piti jäljen sivuun tehdä. Kulmat menivät mukavasti ja katkokin pienellä lenkillä. Viimeisellä suoralla kolme metsoa lähti meitä karkuun. Josi huomasi viimeisen ja olisi halunnut niitten perään. Kielsin napakasti "Ei" ja samantien "Jälki". Ja Jooseppi totteli heti. Aivan huippua!!! Koko kesänä ei ole harjoitus- eikä koejäljellä ollut yhtään lintua, joten tulipahan tuokin koettua. Josihan lähtee vapaana ollessaan kyllä varmasti lintujen perään; sen verran lintukoira on.
Kaadolle J jäi nuuhkimaan. Huh huh helpotus. Tuo kaato minua eniten jännitti, että miten siinä käy. Hyvin :) Tuomari kehui, että oli juuri oikea-aikainen kielto ja kehoitus. Hyvä homma, sillä tuota kun ei ole päästy "harjoittelemaan".
Tuloksena Josille tästä mestaruusluokan korkkauksesta VOI1 40p. ja viides sija. Hienoa!!
Nuo makauksen merkkaamattomuudet pudottivat pisteitä. Tiedänpähän mitä pitää edelleen harjoitella..
Seuraavana onkin PM-koe syyskuun alkupuolella. Eiköhän sen jälkeen ala olla mejäkoekausi paketissa pikkuhiljaa.
Tokoilua ollaan harrastettu (aloiteltu) hieman. Tolleriporukalla ollaan oltu ja meillä (Josi ja mie) on eka kertaa ikinä ihan oikee opekin!!! Josi on innokas tekijä, joka meinaa syödä minulta sormetkin juustopaloja hamutessaan. Jotkut teräshanskat saisi välillä olla käsissä :)  

Verta, hikeä ja vähän..

Helteinen viikonloppu takana meidän omissa mejäkokeissa. Mie touhusin vastaavana koetoimitsijana, joten järjesteltävää ja jännitettävää riitti ihan kokeen loppuun asti. Uudet maastot toivat oman haasteensa kokeen järjestelyihin. Lopulta kaikki taisi järjestyä ihan ok. Koko viikonlopun lämpötila pyöri +25 asteessa, joten kenellekkään ei tullut kylmä.
Josi sai Minnalta edellisen kokeen hienosta tuloksesta palkinnoksi mahtavan hienon kurkun!!

Meidän sunnuntain jälki oli päivän viimeinen ja kello oli reilusti yli kolmen kun päästiin jäljelle. Käytin Josin jäljen lähellä olevassa pienessä lammessa uimassa mutta valitettavan nopeasti tuo koira oli jo aivan kuiva. 

Kun tuo iso härveli lähestyi ja ajoi ohitsemme, hirvitti hieman. Nimittäin se, etteihän se vaan tule töihin johonkin ihan lähelle. Josin jälki oli kuvasta vasemmalla.. Jättäkää meille metsiä, että voimme jäljestää!!!

Edellinen jälki lähtee ja J katselee kiinnostuneena.

Näinkin rennosti voidaan olla ennen töihin menoa. Josi jaksoi odotella hienosti ja äänettömästi. 

Tämä jälki oli Josin ja minun 20. yhteinen startti!! Josi oli tapansa mukaan innokkaasti lähdössä hommiin ja minua jännitti taas, vaikka luulisi jo sen laantuneen muutaman jäljen jälkeen. 

Alkumakaus tutkittiin hyvin ja siitä sitten liikkeelle.

Josin jäljestys oli jälkitarkkaa. Tuon työskentelyä on ilo seurata. Välillä kirsu otti turbon käyttöön eli aivan selkeä (jopa röhkivä)ääni kuului, kun mahtava jälkikoira veti hajua sisäänsä. Eka makaus mentiin yli. Katko oli ekalla kulmalla ja sen J suoritti muutamin lenkein. Lopulta taisi mennä jäljentekijöiden jälkiä ja siitä toiselle osuudelle. Toinen ja kolmas makaus merkattiin hyvin, kulmat menivät todella tarkasti. Vaikka itse en kulmien paikkaa tiennyt niin Josin perässä kulkien ne tulivat kyllä minullekkin selviksi. Neljännen makauksen J meni ihan vierestä ohi. Vaikka sää oli todella kuuma, Jooseppi ei pysähtynyt juomaan ojista eikä vilvoittelemaan. Tuomarikin sanoi, että jännä koira kun ei juo. No Josilla oli homma kesken.. Kaato oli mäen päällä (siellä tuuli mukavan vilvoittavasti) mutta J meni siitä ohi!!!! Mie en huomannut sorkkaa ollenkaan mutta voi niitä miun ajatuksia, kun huomasin krepit edessäni!! Tie näkyi mäennyppylän alla! Mie kysyin tuomarilta, että saanko kehoittaa koiraa. En ollut kuullutkaan, että tuomari oli jo niin sanonut. Mutta Josi vaan istui ja ihmetteli. Olin jo lähdössä tielle, kun meille tuli käsky palata jäljen loppuun. Siellä olikin vähän kulkematonta osuutta ja kun osoitin Josille jäljen, sorkka olikin ehkä viiden metrin päässä!!!! Siihen Josi sitten meni ja pysähtyi hetkeksi. Miun pienessä päässä ajatukset olivat melkoisen mustia mutta olin kuitenkin iloinen Josin hienosta jäljestyksestä ja kehuin koiraa. Ja samalla harmitti niin vietävästi, että piti hammasta purra tosissaan ja räpsytellä silmiä. Hikihän se vaan kirveltää.. Pitihän siinä sitten nieleskellä oma aika ja sulatella tätä jo niin tutuksi käynyttä tilannetta. Jälki menee hienosti mutta se sorkka. Luulis minun jo tottuneen tähän mutta joka kerta tuntuu vaan pahemmalta. Pysyypähän jännitys varmasti ihan loppuun asti.

Majalle päästyämme Josi pääsi heti lampeen uimaan ja sen jälkeen menin syömään sekä ihmettelemään tilannetta. Mie odotin tulokseksi nollaa mutta yllättäen tulos olikin VOI2 ja 34p.

Nyt vaan nenä kohti uusia haasteita ja sorkkasulkeisia. Kahden viikon päästä olis Virroilla tollerimejä. Toivon todella, (jos sinne päästään), että pysähdys sorkalle on varma, hallittu ja tarkka. 

Aamupalaksi J sai nimikkokurkun.

Paranee vanhetessaan?

Hymyä vaan. Kaikille!! Tässä illalla yhdeksän jälkeen palattiin Kuhmon Jauhovaarasta kokeesta. Mejä-sellaisesta. Ei me muuta taideta osata tai tiedetä muusta mitään. Jauhovaara on mulle aina minikesäloma vaikka tuskin monikaan lajia harrastamaton sitä lomaksi tulkitsisikaan. Paaaaljon tuttuja, joita näkee pelkästään siellä ja ne sunnuntain aivan hervottomat jutut.. Ihan vähän (vähän on aika mieto ilmaisu) väsyneet kokeeseen osallistujat kun iskevät tooodella viisaat päänsä yhteen, ei voi tulla kuin ihan älyttömiä sisäpiirin juttuja.. Ehkäpä tämä "mejätervehdys" jää elämän - who knows.

Elikkäs lauantaina ajeltiin Jauhovaaraan, tehtiin jälki ja sit syömään :D  Eihän se jälki menny niinku kartalla (ja Strömsössä) mut onneks osataan soveltaa ja saatiin sit ihan laillinen jälki ilman isompia korjauksia. Kompassi menee vaihtoon, se on ainakin selvää tässä vaiheessa. Ja sit myö unohettiin ottaa majalta loppulappu mut osashan tuon viedä myöhemminkin. Ei ollu eka jälki mitä ikinä tehtiin mut ensimmäisen kerran tuo lappu jäi mukaan ottamatta. Veri ja sieni oli sentään mukana ;)  Olenkin kertonut aloittelijoille, että aina oppii jotain. Meilläkin oli laskujeni mukaan 13 yhdessä tehty jälki. Ja todellakin aina ollaan opittu jotain.

Mutta siihen Joosepin jäljestykseen.. Mie heitin vienon ajatustoivehippusen, että saataisi tuomariksi Martti (koska J on aina työskennellyt sillon tosi hienosti paitsi ihan ekalla jäljellä ikinä) ja oppaaksi Tarjan, jonka tekemältä jäljeltä J olisi saanut mahtavan ykköstuloksen pari vuotta sitten (ellei olisi mennyt sorkan yli). Tähdet olivat jotenkin miun toiveiden mukaiset ja näinhän etukäteis"toiveeni" toteutui.
Jälki vielä sattui aamun ensimmäiseksi tuomariryhmässämme eli myöhän olitiin jälellä jo heti yhdeksän jälkeen. Voisin hyvin nukkuu päikkärit jäljen jälkeen.. Ja minuu jännitti taas kerran ihan kamalasti!! Luulin jo päässeeni jännityksestä mut eipä näin käynytktään. Ilma oli aamulla hieman sateinen lämpötilan ollessa noin 12. Ei todellakaan ollut lämmin. Mulla oli sormet ihan jäässä!
Josi lähti jäljelle innokkaasti; ääntä riitti ja häntä antoi vauhtia. Eli tämä ennen alkumakausta! Mitäs meneevät tuomari ja opas ennen häntä! Hyvin alkoi; J merkkasi alkumakauksen. Siitä sitten edettiin melkoisen rankkaa jälkeä eteenpäin. Kovin oli suota, oli märkääkin. Välillä mietin, että moneskos kulma tuo oli ja oliko se sittenkään kulma. Ei se niin helppoa aina ole tietää missä mennään - vaikka niinhän sitä etukäteen kuvittelee. Maailman parasta tänään oli (taas kerran), kun Jooseppi pysähtyi sorkalle. Voi helpotus. Eikä ollut yhtään kylmä. Kaamee hiki ja jalat ei tahtonut enää totella yhtään. Kamalia nuo suot.
Itse en kaikkia makauksia ehtinyt huomata, kun piti yrittää pysyä pystyssä hankalahkolla jäljellä. Arvelin pisteiden olevan huomattavasti alhaisemmat kuin mitä ne lopulta olivat. Sieltähän ne sitten tulivat: VOI1 ja 48p. Voi tavaton!! Kyllä Jii on taitava. Ja mitäs muuta meillä olikaan kaadolla palkkiona kuin kurkkua ja Cesaria. Nyt kello on sen verran yli puolen yön eli Tollereiden mejämestaruuskokeen ilmoittautumisaika on alkanut ja voin laittaa taas yhden ilmon menemään. Pitäkää peukkuja sinnekkin; me treenataan makauksia ja sorkkaa aina vaan.

Tuplatreeni

Ja kyllähän mie sen jäljen sit vedin. Kulmia vasemmalle, verettömiä pätkiä ja makauksia. Josi edelleen rengastaa oikeelta mutta kyllä se jälki löytyy. Makauksia merkkaili, ekalla kääntyi pyytämään kurkkua!! Vai kehujako lie kaivannut. Mut nyt perehdymme vain ja ainoastaan makauksiin ja sorkkaan, kyllä Jii osaa jäljestää. Ja tykkää siitä ilmiselvästi. Niin ja kyllä sorkkakin kiinnosti, joten siinä vaiheessa kaivoin kurkut taskusta. Nam - kurkkua! :D :D

Toinen treeni tulikin heti perään, kun oltiin sovittu hieman damien viskelyä kaverin kanssa. Vaihdettiin vaan hieman maisemaa, että saatiin paremmat näkymät koiriin. Josin ongelma on ollut damin kaivaminen palauttaessa. Joku sijaistoiminto tuo on. Kun vaan tietäisi mikä. Vauhdilla J lähtee noutamaan ja ottaa damin suuhunsa, lähtee palauttamaan ja.. Nyt mie lähdin juoksemaan pois päin, kun Josi alkoi tulla kohti. Koiran ollessa aivan lähellä heittäydyin selälleni maahan. Hahaa - pari kertaa dami tuli ihan syliin. Jipsutin kanssa ei mikään onnistu, jos tehdään liian vakavasti tai tosissaan. Leikkimieltä pitää olla ja varmaankin tuo oli ihan hauskaa, kun mamma makasi mäntykankaalla ketarat ojossa selällään. Minua ainakin nauratti ja J oli tyytyväisen näköinen. Tätä jatketaan.. Kiitokset Minnalle, mukavaa oli.

Joensuun seudun tollerit järjestävät pari tutustumiskertaa tokoon ja tietysti mie Joosepin sinne ilmoitin kaveriksi minulle. Varmasti saadaan sieltäkin uusia vinkkejä vaikkapa mihin.

Elokuun näyttelyyn meinasin tuon ötökän ilmoittaa. Meinasin mutten ilmoittanut. Jo kolmatta kuukautta jatkunut karvanlähtö ja etenkin nyt tuon pohjavillan pudotus sai minut toisiin aatoksiin. Kyllähän tuolla on karvaa mitä pudottaa muttei näytä miun silmään kovin kivalta. Katsotaan seuraavaa lähistöllä olevaa näytelmää myöhemmin syksyllä. Kivahan tuo olisi noin kerran vuoteen kuulla mitä mieltä tuomari on tuosta maailman ihanimmasta suklaasilmästä, jolla on maailman ihanimmat punaiset silmäripset. Että onko vaikka miehistynyt - tai jotain.

Helepotti

Helepotti eli helpotti ;)  Onnistuminen niin monen vaikean hetken jälkeen tuntuu aivan hurrrrrrrrjan hyvältä!!!
Sorkka- ja makaustreenit tuottivat toivotun tuloksen. Tänään VOI1 46p!!! Meidän tuomariryhmässä oli pelkästään voi-koiria ja saimme päivän kolmannen jäljen. Kuuma oli kuin mikä ja hikoiltua tuli useamman päivän edestä. Alkumakauksen Josi malttoi nuuhkia hyvin ja hyvin lähti jäljestyskin alkuun. Vaikealta minusta tuntui, kun koiraa korkeampaa suopursua oli riittämiin ja minusta tuntui että J seikkaili jäljen sivussa liian paljon. Katkokulma -joka oli vasemmalle- teetti hurjasti töitä. Josi rengasti oikealle vähitellen suurentaen rengastusta. Lopulta kirsu osui jatkolle ja päästiin etenemään. Makauksista mie huomasin kolme. Niistä yhden J meni yli, yhden nuuhkaisi selvästi ja viimeisen kohdalla pysähtyi, kääntyi katsomaan meitä muita!! Siis selvästi katsoi, että huomasitteko varmasti :D  Sitkeä jäljestäjä vaikka sää oli tosi kuuma ja jälki meni pääasiassa suolla, rämettyneessä sellaisessa. Kaato tuli mulle yllätyksenä, en odottanut sitä vielä. Vaikkakin tuntui tuo jälki aivan hurjan pitkältä, oli niin kuuma. Josi pysähtyi kaadolle ja oli todella kiinnostunut siitä. Voi sitä kehumista ja kurkun sekä Cesarin syöntiä, ja vielä lisää kehumista. Tahtoa ja sitkeyttä tuolla pikkukoiralla on. Nyt todistetusti myös taitoa. Hieman olin epäileväinen tuloksesta, sillä aika tuntui menneen täyteen. Ainakin hyvin lähelle. Enhän mie mitenkään olisi osannut hoputtaa Josia vauhdikkaammin eteenpäin mutta kello näytti hyvin lähelle 45 min kun olimme kaadolla.
Tulosten luvun yhteydessä tuomari kiitteli, että jäljet eivät olleet liian lyhyiä. Hän myös mainitsi, että Josin jäljellä edettiin hyvää vauhtia; ainut pysähdys tuomarille ja oppaalle oli katkokulmalla. Ja aikaa meni se lähes sallittu maksimi. Tästä sain käsityksen, että jäljen pituus oli vähintäänkin sopiva. Miten tuon muuten sanoisi? Pitkähkö? Mutta Josi teki tänään uroteon ja meidän treenit eivät todellakaan ole olleet turhia. Ne ovat toimineet. Jees! Niitä siis jatkamme. Ja Josille tuo vasemmalle kääntyvä katko on näköjään paljon vaikeampi kuin oikealle kääntyvä. Ehkä tulee tehtyä jälki ennen seuraavaa koitosta? Nyt ei tehty ollenkaan jälkeä neljään viikkoon, pelkästään sorkkaa ja makauksia treenattiin.
Meidän tekemältä jäljeltä tuli valitettavasti nolla. Aika meni umpeen ja sorkkakaan ei kiinnostanut. Mulla olis muutama vinkki tuohon sorkka-asiaan :D :D  Olin jälkiparina ensikertalaisen kanssa ja olipa mukavaa tehdä avo-jälkeä pitkästä aikaa. Ja innokas aloitteleva mejäilijä oli kyseessä, joten toivottavasti osasin neuvoa ja rohkaista häntä ihanassa harrastuksessa eteenpäin. Nyt mie oon kyllä ansainnu kunnon löylyt ja vähän ruokaakin. Josi järsi äsken ydinluuta ja nyt palkinnoksi saamaansa herkkutikkua. Nautitaan nyt!!

VEsiPEto ja uudet kujeet

Tänään päästiin tutustumaan vepeen elikkäs vesipelastukseen. Sää suosi (kuten viimeaikoina monesti) ja aurinkoisessa alkuillassa pääsi punaturkki kastelemaan turkkinsa useampaan kertaan.
Paikalla oli kymmenisen koiraa omistajineen (kolme tolleria!! Sera, Puntti ja Josi).
Josihan tykkää uimisesta, ei pelkää uusia juttuja ja haluaa tehdä lähes mitä vaan. Kunhan vaan tehdään niin kivaa on. Tutuksi tuli kumivene, siinä oleminen kun oltiin vesillä ja meno rannalla veneeseen ja hyppy pois. Sitten J pääsikin veneeseen ja hyppäsi sieltä veteen ja ui miun luo rantaan. Ihan pää pyörällä on mulla vieläkin, joten en millään muista missä järjestyksessä mitäkin tehtiin. Yhden tehtävän jokainen teki vuorollaan ja sitten kierros uusiksi uuden tehtävän kanssa. Eli Jooseppi hyppäsi veneestä ja ui rantaan, kävi/nouti veneestä narun (se millä venettä koira vetää, hinaa..) ja hieman jopa vetikin venettä narussa. Tai mikä naru se oli - paksumpi köysi paremminkin. Mutta kaikkiaan aivan mahtava ilta. Josi tykkäsi aivan höpelönä ja mie myös. Eikä tuo vissiin ihan huonokaan ollut. Ehkäpä ensi keväänä alkeiskurssilta meidät löytää.

Jotain saatiin ikuistettua eli tässä Josi on just hyppäämässä veteen. Ihana into tuolla koiralla. Ei merkkiäkään arkuudesta tai jännityksestä. Tahtoo tehdä!