Ihan paras syksysää

Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P  Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!

Jo "vanhakin" nyt nuortuu..

Josi tahtoo pennuksi jälleen! Ainakin jotkut puuhailut muistuttavat suuresti paljon nuorempaa Josia, jopa pentua. Mörköikä, murkkuikä, pöllökausi - mikä lieneekään. Lenkkipolkujen varteen ilmaantuneet oudot jutut saavat tolleripojan tuhahtelemaan tai jopa hieman murisemaan. Metsässä tuttu kivi olikin muuttunut päältä valkoiseksi lumen takia ja sitähän piti ihmetellä myös. Toiset asiat, kuten metsässä ollut moto, koiruus tarkistaa aivan reippaasti yhtään ihmettelemättä. Minun hiuslenksut, jotka hävisivät reilu pari vuotta sitten naskalihampaan kitaan, ovat olleet myös viimeaikoina vaaravyöhykkeessä. Ei ihan samat kuitenkaan, jotka löytyivät ruskeista haisevista kasoista vaan uudet kappaleet :) Muutama kadoksissa ollut onkin löytynyt ahneen tolleripojan ansiosta milloin minkäkin huonekalun takaa tai alta. Hassu otus!!
Noutoja (vai outoja?) Josi tekee mielellään. Kun ei ole pakko palauttaa käteen asti, koira tuntuu toimivan paremmin ja silti noutoesineet tulevat vähintään metrin päähän. Kaikkein parhaiten palautuu minulta muka pudonnut hanska, jonka Jooseppi tuo ihan käteen asti. Tokoilu varsinkin kotioloissa on aivan mahtavaa. Pieniä alkeita, mutta kuitenkin. Ja J tykkää aivan valtavasti. Etenkin herkuista. Juusto! Aahh.
Karvanlähtö on nyt aika mahtavaa ja Josia tuleekin harjattua aika paljon. Etenkin kun olen suunnitellut rukin hankkimista ja sitten voinkin yrittää kehrätä myös Josin karvoista lankaa. Karvoja onkin ihan kivasti kertynyt paperipussiin. Ehkäpä niistä jo jotain saa aikaiseksi..

Iltapuuhia

Ne ajat ovat kaukana takana, kun tollerin pentu sai illalla hurjan iltavimman eli riehumiskohtauksen. Nyt illat sujuvat rauhallisemmissa (aikuisemmissa?) merkeissä. Iltaruoan jälkeen Josi usein alkaa leikkiä leluillaan, joka tarkoittaa jopa raivoisaa vingutusta. Sitten hän tuo lelun sohvalla istujan viereen tai syliin, työntää kuonollaan vinkueläintä vielä lähemmäksi ja jää tuijottamaan silmiin lelun saajaa. Tämän teon merkitystä ei olla ymmärretty. Joko Josi haluaa antaa meidän leikkiä leluillaan tai kutsuu leikkiin mukaan. Jos tämän lelun hänelle heittää, se palautuu nopsasti syliin takaisin. Vaikuttaa silti, ettei kyse ole "ota koppi"-leikistä vaan tollerin ajatuksissa on jotain aivan muuta. Mitä se sitten on, sitähän J ei meille osaa kertoa.
Pitkästä aikaa kokeilin harjata hampaita koiralta. Joskus on tullut hankittua harja ja koirien hammastahnaa - silloin hommasta ei tullut mitään. Nyt Josi istuu innokkaana ja lähes täristen odottaa harjan lähestymistä. Mutta tuskimpa se harjaus on niin ihana asia Joosepin mielestä, vaan se tahnan maku! No tuleepa ainakin kulmahampaat harjattua ja takahampaita tuo lähes puree harjaa vasten.
Sittempä onkin lähes kaikki iltatoimet tehty. Pieni ulkoilu omalla pihalla ja Josi meneekin mielellään makuuhuoneeseen omalle petilleen. Hetken päästä saattaa kuulua äänekästä vinguntaa ja jopa murahtelua; Josi näkee unia.

En soffapotatis

Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, yksi Josin ihanimmista piirteistä on hänen halunsa olla lähellä. Jos nyt ei ihan sylissä, niin ihan vieressä sitten. Sohvalla onkin kiva pötkötellä yhdessä. Joskus meinaa tulla ahdasta koko lauman ängetessä sohvalle yhtäaikaa mutta toistaiseksi ollaan kivasti mahduttu siihen. Ehkäpä joskus on isompi sohva ja isompi lauma. ;)
KoiraNetissä oli tullut Josin tietoihin viisi uutta kirjainta. FI JVA. Nyt voidaankin odotella postia kennelliiton suunnalta ja kehysostoksille meno tiedossa. Mukavaa. J on kyllä intohimoinen nuuskuttelija; kaikki pitää nuuhkimalla tutkia. No silleen koiraeläimet taitavat tietonsa parhaiten saada.
Olen miettinyt pienen pääni puhki Josille hyvää/maailman parasta malttiharjoitustilannetta. Eipä taaskaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalastelemaan vaan ihan ikiomaan (tai ehkä pankinkin) eteiseen ja uloslähtötilanteeseen. Miten voikaan ihminen olla näin sokea?? Jokapäiväinen ja useamman kerran tapahtuva tilanne, missä koira käy useimmiten kuumana kuin kekäle. Huh helpotusta - ja mukavaa. Toivotaan vaan pitkää lämmintä syksyä, ettei tarvitse monia kertoja hikoilla talvikamppeet päällä. Jooseppi osaa kyllä esittää kaikki mahdolliset tanssit ja niitten ulkomaalaiset muunnoksetkin muka vauhdittaakseen ulospääsyä. Huvittavimman näköistä on se, kun koira on takapää maassa ja etupää tekee hyppyliikettä.
Josi taitaa olla tyypillinen tolleri; sisällä sohvaperuna/talja ja ulkona elosalama. Uloslähtö saa virtaa tuohon otukseen jo sisätiloissa.
Sitten vielä viikon väite: 78 neliöön ei mahdu kuin yksi koira! Jos täällä asustaa kaksi suht normaalikokoista aikuista, niin eikös näihin neliöihin mahtuisi toinenkin punainen????

Josi 2.5v

Pieni-suuri Josi viettää siis tänään lähes synttäreitään, takana kaksi ja puoli vuotta punaturkkista elämää. Suurempia juhlia emme aio järjestää vaan suuntaamme iltapäivällä metsään damin kanssa noutotreeneihin. Hassulta kuulostaa tuo sana treeni, kun miellän sen yleensä pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi noudoksi. Mutta näin menemme eteenpäin.
Josi oli perjantaina hierottavana Helin luona ja yllättäen takareidestä löytyi aika kipeä kohta. Josi säpsähteli ja jopa piti pientä ininää, kun paikka oli niin kipeä. Siitä se kipu vähitellen katosi ja J lähes nukkui käsittelyn jatkuessa. Lopuksi Josi muisti pummia muutaman herkun, joita heti alussa oli havitellut. Ahmatti! Jipsu menee aina niin innokkaasti Helin luo ja aina yhtä innokkaasti lähtee poiskin. Hassu otus.
Eilen aamulla lähdimme koko lauma metsälle. Josi ei oikein noista aikaisista aamuherätyksistä välitä (enkä mie) mutta houkuttelemalla saatiin noutaja mukaan. Paikkana oli laajat peltoalueet, joita halkovat mahtavat kanavat ja ojat, joissa sorsat tykkäävät lymyillä. Josi sai taas aivan mahtavaa malttiharjoitusta silloin kun seisoskelimme paikallamme eikä mitään tapahtunut. Innokkaasti J tutki pusikoita ja loikki ojien yli. Ei niitä sorsia sitten näkynyt paitsi aivan liian kaukana. Mukava aamulenkki kuitenkin vaikkei metsästystapahtumia ollutkaan.

Harjoitusta

Tehtiimpä eräänä iltana ennen pimeän tuloa Josille pitkästä aikaa verijälki. Edellisen kerran J olikin jäljellä PM-kokeessa, joten olihan tuo aikakin. Suunnitelmissa oli treenata niitä makauksia.. Senkun suunnittelet, tuumasi Josi ja touhotti kuin veturi eteenpäin, kuten aina jäljen alussa. Kelasin liinan lyhyelle makauksen lähestyessä ja menin Josin eteen, että yhdessä tutkittaisi ja ihasteltaisi makausta. No joo - Josi kurkki mieluummin ohitseni, oli jopa hieman närkästyneen oloinen. Mitäs menin hänen työtään sotkemaan.. Kolme makausta neljästä näin tein, eikä J tuntunut olevan yhtään kiinnostuneempi niistä kuin ennen. Pieni nuuhkaisu (ja tällä kertaa neljä jalkaa maassa yhtäaikaa!!) riitti Josin mielestä. On mennyt huonomminkin. Katko selvisi todella nopeasti ja sorkalle pysähdys. Ihan jees homma koiralta, jota ihan selvästi kiinnosti metsän muutkin hajut.
Linnut, etenkin pyyt ja sitä isommat lentävät kiinnostavat Josia kovasti. Vauhdikasta on metsässä juokseminen kun sattuu sopiva haju kirsuun. Mukava seurata koiran toimintaa ja kiinnostusta riistaan.
Noutotreenejä ollaan tehty yhdellä damilla edelleen. Ei oikein taida uskaltaa ottaa useampaa mukaan vielä. Täytyy saada palautus varmemmaksi ennenkuin pikkukoiran pikkupäätä rasitetaan useammalla noutoesineellä. Nyt kyllä dami palautuu vähintään metrin päähän ohjaajasta ja usein käteenkin asti. Vähitellen vähitellen..
Tokoa ollaan treenailtu kotona ja jotain ihan pientä ulkonakin. Voi tuon tollerin intoa tehdä yhdessä asioita ja etenkin jos luvassa on herkkuja! Pitää myös muistaa, ettei treenaile kovin nälkäisen koiran kanssa, jos sormet ovat itselle tärkeät. Muutaman kerran on innokas Josi meinannut rystysiä myöten viedä sormet  mennessään.

Luonnetestissä

Tämän sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului luonnetesti. Ihan mielenkiinnosta lähdimme testiin, että mitä tuomarit sanovat hurmaavasta punaturkistamme. Pisteitä tuli näin:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Tempperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauksensietotesti +++ Laukausvarma
yhteensä +170 pistettä

Testin järjesti Joensuun seudun palveluskoirayhdistys. Ja paikkana virallisesti Liperi, ihan tässä Joensuun kupeessa Pärnävaaran urheilukeskuksella testailtiin.
Oli hyvin Josin oloinen selostus tuomarilta eikä meille tullut yllätyksiä luonteesta.
Tynnyri oli kaikkein jännin juttu, ja sitä J tutki jälkeenpäin varovaisemmin. Kelkan lähestyminen jännitti ja sille piti haukkuakkin, mutta heti Josi meni sitä nuuhkimaan ja tutkimaan. Uhkaavat ihmiset eivät tuntuneet uhkaavilta ollenkaan; J istui rauhassa paikallaan enemmänkin ihmetellen. Yksin ollessaan korvat olivat hieman päätä vasten ja häntä oli hyvinkin paikoillaan, mutta ei tämä koira hyökkää ihmisten päälle, mieluummin ihmettelee vaan tilannetta. Pimeässä huoneessa ei mennyt suoraviivaisesti Hanskin luo, vaan teki hieman ympyrää oven vierestä. Ihan mukava testi ja kivat pisteet.


Ei taisteluleikit kiinnostaneet



Kelkkaa tutkimassa



Tuo on jo nähty; ei kiinnosta enää.



Josi puolustautuu hyökkääjältä :D



Jännä äänekäs tynnyri

 

Taas sieltä tullaan..

Viikko sitten olimme ulkoilemassa Nuuskun ja Rapsun kanssa. Kamera sattui kerrankin mukaan. Sää oli aivan mahtava aurinkoinen poutapäivä ja tollerit omistajineen saivat raitista ilmaa. Josi pysytteli tiukasti Rapsun hännän tuntumassa mutta malttoivat he myös juoksennella kankailla. Sitkeä tuo meijän Romeo.


Kolmikko



J&R