Joulun jälkeiset terveiset

Jouluaattona päivällä Josilla oli riemua lumisessa metsässä. Lunta oli satanut ja juuri sopiva sää lumipallojen jahtaamiseen. Muun nuuskuttelun ohessa..

 



Illalla nukutti, ainakin välillä..

 

Josi sai lahjaksi putkiluun ja ihanan pienen eko-vinkulelun. Pakettien aukominen kävi jo rutiinilla; olihan tämä jo Josin kolmas joulu. Normaaliruoan lisäksi tuli "seessaria" ja hyvin maistui ;)


Mitähän lankaa (puna)ruskea lienee? ;)

 Mie sain kokeiltua uutta rukkia ja lankaakin sain aikaiseksi. Tällaista neulosta tällä kertaa.














Vuosikin alkaa olla takana ja lienee aika pistää myös se pakettiin. Vuosi sitten kirjasin tavoitteiksi hyviä tuloksia mejässä. No niitähän tuli vaikkei ihan itsestään. Sorkkatreenien jälkeen alkoi tapahtua ja kauden kruunasi PM-kisassa 4. sija ja JVA-arvo. Viidet kokeet eikä yhtään hukkaa - hienoa. Taippareihin osallistuminen odottaa vielä oikeaa hetkeä. Noutopaketti ei ole todellakaan kasassa vielä eli treenit jatkuu. Näyttelyissä käytiin kahdesti ja tuloksena molemmista EH. Se peitsaus kummittelee Josin tassuissa vieläkin.. Agility jätettiin ainakin talviajaksi tauolle ja treenaamme malttia muualla kuin maksetuissa olosuhteissa.
Tavoitteet tulevalle vuodelle ovat hyvin samanlaiset kuin tällekkin. Mejää ihan kokeissa asti, taipparit ehkä, tokoa tolleriporukassa, muutama näyttely varmaankin.. Ei nuo kyllä kovin kummoisilta tavoitteilta kuulosta mutta näillä mennään meillä. Mukavaa yhdessä oloa kotona ja muualla aivan varmasti tiedossa.
Erinomaisen mukavaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta!!

Karvaa

Lähes vuosi on kerätty kaikki Josista harjatut karvat ja tulos on nyt punnittu. Väitän, että keittiövaaka valehtelee!!! Tulos oli nimittäin 76g!! Noin vuosi sitten tulos oli 10g kolmesta harjauskerrasta. Jos tästä tehdään matemaattinen kaava(?) (lyhyt matikka lukiossa), niin Josia on vuoden aikana harjattu hieman yli 22 kertaa. Siis noin kaksi kertaa kuussa. I don´t believe that! Saksalaisesta valintamyymälästä ostettu vaaka ei osaa mitata! Kaikkia karvoja ei millään saa talteen, sillä imuri on tahtonut osansa. Ja vaatteet.. No karvaa ainakin riittää meillä. Nyt odottelen rukin saapumista kotiin ja kokeilua koirankarvan kehräämisestä. Ehkäpä on helpompi mitata valmiin langan paino kuin erittäin kuohkea koirankarva. Meinasin ne karvat pestä ennen kehräystä, ihan vaan siksi ettei lanka tulisi haisemaan märälle koiralle ;)  Nyt tuota karvaa lähtee ihan mahdottomasti; pölinä käy lenkillä kun Josi ravistelee itseään.


Karvanlähde - koiralammas




Hymy




Rakas Josi




Metsällä



Ihan paras syksysää

Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P  Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!

Jo "vanhakin" nyt nuortuu..

Josi tahtoo pennuksi jälleen! Ainakin jotkut puuhailut muistuttavat suuresti paljon nuorempaa Josia, jopa pentua. Mörköikä, murkkuikä, pöllökausi - mikä lieneekään. Lenkkipolkujen varteen ilmaantuneet oudot jutut saavat tolleripojan tuhahtelemaan tai jopa hieman murisemaan. Metsässä tuttu kivi olikin muuttunut päältä valkoiseksi lumen takia ja sitähän piti ihmetellä myös. Toiset asiat, kuten metsässä ollut moto, koiruus tarkistaa aivan reippaasti yhtään ihmettelemättä. Minun hiuslenksut, jotka hävisivät reilu pari vuotta sitten naskalihampaan kitaan, ovat olleet myös viimeaikoina vaaravyöhykkeessä. Ei ihan samat kuitenkaan, jotka löytyivät ruskeista haisevista kasoista vaan uudet kappaleet :) Muutama kadoksissa ollut onkin löytynyt ahneen tolleripojan ansiosta milloin minkäkin huonekalun takaa tai alta. Hassu otus!!
Noutoja (vai outoja?) Josi tekee mielellään. Kun ei ole pakko palauttaa käteen asti, koira tuntuu toimivan paremmin ja silti noutoesineet tulevat vähintään metrin päähän. Kaikkein parhaiten palautuu minulta muka pudonnut hanska, jonka Jooseppi tuo ihan käteen asti. Tokoilu varsinkin kotioloissa on aivan mahtavaa. Pieniä alkeita, mutta kuitenkin. Ja J tykkää aivan valtavasti. Etenkin herkuista. Juusto! Aahh.
Karvanlähtö on nyt aika mahtavaa ja Josia tuleekin harjattua aika paljon. Etenkin kun olen suunnitellut rukin hankkimista ja sitten voinkin yrittää kehrätä myös Josin karvoista lankaa. Karvoja onkin ihan kivasti kertynyt paperipussiin. Ehkäpä niistä jo jotain saa aikaiseksi..

Iltapuuhia

Ne ajat ovat kaukana takana, kun tollerin pentu sai illalla hurjan iltavimman eli riehumiskohtauksen. Nyt illat sujuvat rauhallisemmissa (aikuisemmissa?) merkeissä. Iltaruoan jälkeen Josi usein alkaa leikkiä leluillaan, joka tarkoittaa jopa raivoisaa vingutusta. Sitten hän tuo lelun sohvalla istujan viereen tai syliin, työntää kuonollaan vinkueläintä vielä lähemmäksi ja jää tuijottamaan silmiin lelun saajaa. Tämän teon merkitystä ei olla ymmärretty. Joko Josi haluaa antaa meidän leikkiä leluillaan tai kutsuu leikkiin mukaan. Jos tämän lelun hänelle heittää, se palautuu nopsasti syliin takaisin. Vaikuttaa silti, ettei kyse ole "ota koppi"-leikistä vaan tollerin ajatuksissa on jotain aivan muuta. Mitä se sitten on, sitähän J ei meille osaa kertoa.
Pitkästä aikaa kokeilin harjata hampaita koiralta. Joskus on tullut hankittua harja ja koirien hammastahnaa - silloin hommasta ei tullut mitään. Nyt Josi istuu innokkaana ja lähes täristen odottaa harjan lähestymistä. Mutta tuskimpa se harjaus on niin ihana asia Joosepin mielestä, vaan se tahnan maku! No tuleepa ainakin kulmahampaat harjattua ja takahampaita tuo lähes puree harjaa vasten.
Sittempä onkin lähes kaikki iltatoimet tehty. Pieni ulkoilu omalla pihalla ja Josi meneekin mielellään makuuhuoneeseen omalle petilleen. Hetken päästä saattaa kuulua äänekästä vinguntaa ja jopa murahtelua; Josi näkee unia.

En soffapotatis

Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, yksi Josin ihanimmista piirteistä on hänen halunsa olla lähellä. Jos nyt ei ihan sylissä, niin ihan vieressä sitten. Sohvalla onkin kiva pötkötellä yhdessä. Joskus meinaa tulla ahdasta koko lauman ängetessä sohvalle yhtäaikaa mutta toistaiseksi ollaan kivasti mahduttu siihen. Ehkäpä joskus on isompi sohva ja isompi lauma. ;)
KoiraNetissä oli tullut Josin tietoihin viisi uutta kirjainta. FI JVA. Nyt voidaankin odotella postia kennelliiton suunnalta ja kehysostoksille meno tiedossa. Mukavaa. J on kyllä intohimoinen nuuskuttelija; kaikki pitää nuuhkimalla tutkia. No silleen koiraeläimet taitavat tietonsa parhaiten saada.
Olen miettinyt pienen pääni puhki Josille hyvää/maailman parasta malttiharjoitustilannetta. Eipä taaskaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalastelemaan vaan ihan ikiomaan (tai ehkä pankinkin) eteiseen ja uloslähtötilanteeseen. Miten voikaan ihminen olla näin sokea?? Jokapäiväinen ja useamman kerran tapahtuva tilanne, missä koira käy useimmiten kuumana kuin kekäle. Huh helpotusta - ja mukavaa. Toivotaan vaan pitkää lämmintä syksyä, ettei tarvitse monia kertoja hikoilla talvikamppeet päällä. Jooseppi osaa kyllä esittää kaikki mahdolliset tanssit ja niitten ulkomaalaiset muunnoksetkin muka vauhdittaakseen ulospääsyä. Huvittavimman näköistä on se, kun koira on takapää maassa ja etupää tekee hyppyliikettä.
Josi taitaa olla tyypillinen tolleri; sisällä sohvaperuna/talja ja ulkona elosalama. Uloslähtö saa virtaa tuohon otukseen jo sisätiloissa.
Sitten vielä viikon väite: 78 neliöön ei mahdu kuin yksi koira! Jos täällä asustaa kaksi suht normaalikokoista aikuista, niin eikös näihin neliöihin mahtuisi toinenkin punainen????

Josi 2.5v

Pieni-suuri Josi viettää siis tänään lähes synttäreitään, takana kaksi ja puoli vuotta punaturkkista elämää. Suurempia juhlia emme aio järjestää vaan suuntaamme iltapäivällä metsään damin kanssa noutotreeneihin. Hassulta kuulostaa tuo sana treeni, kun miellän sen yleensä pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi noudoksi. Mutta näin menemme eteenpäin.
Josi oli perjantaina hierottavana Helin luona ja yllättäen takareidestä löytyi aika kipeä kohta. Josi säpsähteli ja jopa piti pientä ininää, kun paikka oli niin kipeä. Siitä se kipu vähitellen katosi ja J lähes nukkui käsittelyn jatkuessa. Lopuksi Josi muisti pummia muutaman herkun, joita heti alussa oli havitellut. Ahmatti! Jipsu menee aina niin innokkaasti Helin luo ja aina yhtä innokkaasti lähtee poiskin. Hassu otus.
Eilen aamulla lähdimme koko lauma metsälle. Josi ei oikein noista aikaisista aamuherätyksistä välitä (enkä mie) mutta houkuttelemalla saatiin noutaja mukaan. Paikkana oli laajat peltoalueet, joita halkovat mahtavat kanavat ja ojat, joissa sorsat tykkäävät lymyillä. Josi sai taas aivan mahtavaa malttiharjoitusta silloin kun seisoskelimme paikallamme eikä mitään tapahtunut. Innokkaasti J tutki pusikoita ja loikki ojien yli. Ei niitä sorsia sitten näkynyt paitsi aivan liian kaukana. Mukava aamulenkki kuitenkin vaikkei metsästystapahtumia ollutkaan.

Harjoitusta

Tehtiimpä eräänä iltana ennen pimeän tuloa Josille pitkästä aikaa verijälki. Edellisen kerran J olikin jäljellä PM-kokeessa, joten olihan tuo aikakin. Suunnitelmissa oli treenata niitä makauksia.. Senkun suunnittelet, tuumasi Josi ja touhotti kuin veturi eteenpäin, kuten aina jäljen alussa. Kelasin liinan lyhyelle makauksen lähestyessä ja menin Josin eteen, että yhdessä tutkittaisi ja ihasteltaisi makausta. No joo - Josi kurkki mieluummin ohitseni, oli jopa hieman närkästyneen oloinen. Mitäs menin hänen työtään sotkemaan.. Kolme makausta neljästä näin tein, eikä J tuntunut olevan yhtään kiinnostuneempi niistä kuin ennen. Pieni nuuhkaisu (ja tällä kertaa neljä jalkaa maassa yhtäaikaa!!) riitti Josin mielestä. On mennyt huonomminkin. Katko selvisi todella nopeasti ja sorkalle pysähdys. Ihan jees homma koiralta, jota ihan selvästi kiinnosti metsän muutkin hajut.
Linnut, etenkin pyyt ja sitä isommat lentävät kiinnostavat Josia kovasti. Vauhdikasta on metsässä juokseminen kun sattuu sopiva haju kirsuun. Mukava seurata koiran toimintaa ja kiinnostusta riistaan.
Noutotreenejä ollaan tehty yhdellä damilla edelleen. Ei oikein taida uskaltaa ottaa useampaa mukaan vielä. Täytyy saada palautus varmemmaksi ennenkuin pikkukoiran pikkupäätä rasitetaan useammalla noutoesineellä. Nyt kyllä dami palautuu vähintään metrin päähän ohjaajasta ja usein käteenkin asti. Vähitellen vähitellen..
Tokoa ollaan treenailtu kotona ja jotain ihan pientä ulkonakin. Voi tuon tollerin intoa tehdä yhdessä asioita ja etenkin jos luvassa on herkkuja! Pitää myös muistaa, ettei treenaile kovin nälkäisen koiran kanssa, jos sormet ovat itselle tärkeät. Muutaman kerran on innokas Josi meinannut rystysiä myöten viedä sormet  mennessään.

Luonnetestissä

Tämän sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului luonnetesti. Ihan mielenkiinnosta lähdimme testiin, että mitä tuomarit sanovat hurmaavasta punaturkistamme. Pisteitä tuli näin:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Tempperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauksensietotesti +++ Laukausvarma
yhteensä +170 pistettä

Testin järjesti Joensuun seudun palveluskoirayhdistys. Ja paikkana virallisesti Liperi, ihan tässä Joensuun kupeessa Pärnävaaran urheilukeskuksella testailtiin.
Oli hyvin Josin oloinen selostus tuomarilta eikä meille tullut yllätyksiä luonteesta.
Tynnyri oli kaikkein jännin juttu, ja sitä J tutki jälkeenpäin varovaisemmin. Kelkan lähestyminen jännitti ja sille piti haukkuakkin, mutta heti Josi meni sitä nuuhkimaan ja tutkimaan. Uhkaavat ihmiset eivät tuntuneet uhkaavilta ollenkaan; J istui rauhassa paikallaan enemmänkin ihmetellen. Yksin ollessaan korvat olivat hieman päätä vasten ja häntä oli hyvinkin paikoillaan, mutta ei tämä koira hyökkää ihmisten päälle, mieluummin ihmettelee vaan tilannetta. Pimeässä huoneessa ei mennyt suoraviivaisesti Hanskin luo, vaan teki hieman ympyrää oven vierestä. Ihan mukava testi ja kivat pisteet.


Ei taisteluleikit kiinnostaneet



Kelkkaa tutkimassa



Tuo on jo nähty; ei kiinnosta enää.



Josi puolustautuu hyökkääjältä :D



Jännä äänekäs tynnyri

 

Taas sieltä tullaan..

Viikko sitten olimme ulkoilemassa Nuuskun ja Rapsun kanssa. Kamera sattui kerrankin mukaan. Sää oli aivan mahtava aurinkoinen poutapäivä ja tollerit omistajineen saivat raitista ilmaa. Josi pysytteli tiukasti Rapsun hännän tuntumassa mutta malttoivat he myös juoksennella kankailla. Sitkeä tuo meijän Romeo.


Kolmikko



J&R







Höpönpöppöö

Ja myö ei ole saatu tehtyä mitään. Ei mitään. Ei edes sitä noutotreenisuunnitelmaa. Josilla on kyllä omat tarkat visiot asiasta: Nopeesti ja just se mikä huvittaa!! Mikä lie sitten se damin kaivaminen maahan - ei voi ymmärtää.
Metsälenkkejä ollaan me tehty ja paljon. Joka päivä - jopa useampi. Miksipä ei - se on todella tyhjentävää ihmisolennon päälle ja kun koirakin ilmiselvästi nauttii siitä. Tänään Jooseppi vainusi teeret paaaaaljon ennen minua, paineli metsään ja hävisi hetkeksi. Ja aika moneksi hetkeksi. Vilahduksia valkoisesta hännänpäästä näkyi kyllä. Kävin katsomassa olisiko Josin rengastamassa paikassa jotain erikoista, mutta ilmeisesti linnut olivat juuri siinä olleet, koska mitään en nähnyt. Myöhemmin "lintubongari" teki aivan samaa. Annoin sen juosta ja tehdä omaa polkuaan kankaalle. Onneksi riista tuntuu kiinnostavan!
Ja se makauksenmerkkaamisvinkki: Jäljestetään suht lyhyessä liinassa ja kun makaus on kohdalla, oletkin jo koiran ja makauksen edessä. Siis makaus on sinun ja koiran välissä. Siinä sitten ihaillaan ja tutkitaan makausta yhdessä! En ole itse vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta aivan taatusti kokeilen kyllä. Tämä vinkki tuli siis tässä aiemmin syksyllä. Naksuttelu on kuulema hyvä myös. Ja voisin vihjaista, että kannattaa sitä kaatoakin jotenki treenata, kehut ei aina välttämättä riitä (ainakaan ahneelle (=Josi)tollerille).
Nyt pitää venytellä ja ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä selkeät suunnitelmat paperille siitä noutotreenistä. Tavoitteena taipparit NOU1.
Täytyy muuten alkaa käyttää kohta päivälläkin koiralla heijastinliiviä, sen verran hyvin tuo turkin väri sointuu syksyiseen metsään..

Syksytouhuiluja

Syksy on todenteolla tullut Pohjois-Karjalaankin. Sadetta, sadetta ja välillä pilkahduksia auringosta. Josi pysyy sateella tapansa mukaan katoksessa eikä käy edes voikukkia syömässä pihalla. Lenkille hän lähtee sateellakin aivan mielellään, mitä nyt lätäköitä pitää välillä väistellä.
Viikko sitten olimme edustamassa punaturkkeja noutajapäivässä. Josi oli kovin kiinnostunut neitokaisseuralaisistamme Nuuskusta ja Rapsusta. Ihania tyttöjä, jotka onneksi sanoivat kovan sanan liian innokkaalle peräpäiden nuuskijalle. Paikalle kerääntynyt koiraväki näki siis kaksi hyvinkin rauhallista ja yhden nuuskija-touhutollerin. Jos Jooseppi ei havitellut lähempää tuttavuutta tyttökoirien kanssa niin maassa ainakin oli paljon kirsua kiinnostavaa informaatiota. Hienoa malttiharjoitusta touhottajalle, kun tunti tunnin jälkeen seisoskelimme kentällä juurikaan mitään tekemättä. Tapahtuman jälkeen Josi pääsi jolkottelemaan metsäteitä neitotollereiden kanssa, etenkin Rapsu oli Josista aivan ihana. Nuusku ei suvainnut sulhoehdokasta lähelleen ja Jipe ymmärsikin pitää kunnioittavan välimatkan.
Noutotreenejä ollaan vähitellen alettu tehdä suunnitelmallisesti. Eilen Josi teki pari aivan mahtavaa palautusta damilla. Ehkäpä pieni tauko on tehnyt hyvää. Nyt vaan suunnitelmat paperille ja niitä noudattamaan. Huomenna tuleekin (toivottavasti) käytännön noutoja, kun aamuvarhaisella lähdemme koko lauma sorsametsälle.
Päivänä eräänä metsässä kulkiessani huomasin katselevani hyviä jäljentekopaikkoja. Täytynee tehdä joku jälki Josille ja samalla voisi kokeilla makausharjoitusta, josta kuulin PM-kokeessa. Enkä usko Josinkaan pahastuvan, jos pääsee nuuskimaan verijälkeä vielä ennen talvea.
Agilityn suhteen ollaan tauolla. Haluan Josin maltin paaaaljon paremmaksi ennenkuin lähdemme treeneihin taas mukaan. Toivottavasti lumi ei tule maahan kovin aikaisin, että pääsemme touhuamaan metsissä monet kerrat. Josi nauttii metsälenkeistä aivan hurjasti ja välillä hän pysähtyy kesken juoksentelun istumaan ja katsomaan silmiin aivan selvästi leveästi hymyillen.

JVA

Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskokeessa (mejä) Josi sai kolmannen VOI 1 tuloksensa pisteillä 42. Siis meillä asustaa nykyisin JVA!! Jes! Josi oli PM-kokeessa neljäs. Voiton vei meidän tekemältä ja Hanskin opastamalta jäljeltä espanjanvesikoira Usva pistein 49 ja näin ollen edustaa P-Karjalaa SM-mejässä parin viikon kuluttua. Hienoa!
Jälkientekoaamu ei todellakaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olimme fiksusti mökillä, josta koepaikalle on matkaa alle 20km. Mutta eipä aamulla auto (foordi) noussutkaan sateen kastelemaa rinnettä ylös ja epätoivo alkoi iskeä. Onneksi ihana Riikka ajoi hakemaan meidät, eikä myöhästytty juuri lainkaan alusta. Päivähän jatkui sitten kuten alkoikin. Siis ilman omaa ajoneuvoa saimme kyydin jäljen alkuun ja aloitimme suunnistamisen. Toisella osuudella ollessamme Hanski alkoi miettiä, että jotain on meiltä unohtunut. Jihaa - veripullo ja sieni. No onneksi nykyisin on kännykät ja saimme "tilattua" veren ja sienen paikalle. Siis aivan amatöörimäistä touhua meiltä! No jälki tuli tehtyä ja saimme kyydin koepaikalle ja sieltä vielä mökillekkin. Auto saatiin mäen alta nelivetoautolla ja uskalsimme hieman jo hengittää.
Koeaamuna olimmekin sitten ihan ensimmäisinä paikalla!! Josin jälki oli viidentenä ja opastus heti perään 6. jälki. Mie jännitin ihan hirveesti mutta kivastihan tuo sitten meni. Suurin jännityksen aihe oli edelleen se sorkka mutta treenit olivat tuottaneet tulosta. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille!!! Korppien ääntely kiusasi Josia jäljellä ja jäljestys piti hetkeksi keskeyttää ja kerran piti niille haukahtaakkin. Onneksi matka jatkui.. Ojia jäljellä oli aivan riittävästi (=paljon). Olinkin iloinen, että Josi luottaa itseensä nykyisin eikä hypi ojien yli ees´taas usemamman kerran kuten viime kesänä. Makauksia ipana ei juurikaan noteerannut ja miun jännittäminen jatkui palkintojen jakoon asti. Tuomaroimassa ollut Huovilan Kati ei meinannut millään pisteitä sanoa vaan minun piti ihan anella.. Jännitystä aivan viimeiseen asti! Huh!!
Ja uimaanhan sitä piti kokeen lopuksi mennä. Kesällä olisi varmasti ollut paljon lämpimämpää vettä, mutta.. Tätä kirjoittaessani ihana aviomieheni Hanski toi kuuman mustaherukkatotin nautittavakseni ja sen aivan varmasti teen.


Taitavan koiran kirsu




Valiouinti, lähes koskessa.



Sorsametsällä

Josi pääsi ensimmäistä kertaa metsälle, sorsalle. Ei ihan aloitukseen sentään. Rauhallisempana aikana kuin aloituspäivä on varmastikin hyvä opettaa koiraa. Mie en itse valitettavasti päässyt mukaan, koska opiskelut alkoivat juuri tällä viikolla ja olin viikon Piippolassa. Eli kuulopuheiden varassa mennään.. Hienosti oli Josi käyttäytynyt, malttiharjoitusta oli tullut roppakaupalla lintuja odotellessa. Yhtä sorsaa Josi oli päässyt noutamaan ja kiinnostus oli ollut kova. Sorsa oli ollut sitkeähenkinen ja Josin sen suuhun ottaessa oli sorsa potkaissut Josia räpylällä kuonoon. Jooseppi oli sitä ilmeisesti hieman hätkähtänyt ja jättänyt työnsä kesken. Eli heinäsorsa jäi isännän noudettavaksi (pitkää keppiä apuna käyttäen). Eipä ole ennen eläviä (tai edes puoliksi eläviä) noudettavia Josin kohdalle osunut. Myöhemmin rannalta kelluvaa sorsaa katsellut noutajan alku oli vinkunut ja kuulema "ollut kuumana kuin hiilihanko". Mieli teki kovasti noutaa lintu mutta.. En usko, että Josi tuota säikähdystään myöhemmin muistelee. Tästä se ura alkaa, jota varten tolleri meille alunperin hankittiin: metsästyskoiraksi ja etenkin sorsametsälle.

Eilen tullessani kotiin viikon kestäneeltä opiskelun lähijaksolta Josi oli (taas kerran) erittäin innoissaan, tuntui ettei nahoissaan pysynyt. En minä näistä kotoa poissaoloista innoissani ole mutta vastaanotto on kyllä aina aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa ostin Jipsulle tuliaisenkin. Sitä laukuista etsiessäni Josi oli innokas apuri ja meinasi kädestä ilman lupaa lelunsa viedä. Illalla meillä kuuluikin pitkään lelun vinkuva ääni..

Mejäkausi saa jatkoa piirinmestaruuskokeella. Sorkkaharjoituksia on edelleen jatkettu ja yksi jälkikin tehtiin viikko sitten. Toiveikkaana mennään kohti tulevaa viikonloppua. Miehän jännitän itteni ihan kuralle taas kerran.. Pitäisi osata ajatella niin kuten rakas aviomieheni sanoi: "Eihän se ole kuin kulkea liinan päässä ja katsoa kun koira jäljestää." No niinhän se on, mutta tämäkesäiset sorkan yli kävelyt tuovat oman pikantin lisämausteensa tähän jo niin rakkaaksi tulleeseen harrastukseen.

Sorkalla, lopultakin

Virroilla tollereitten mejä-kokeessa Josi jäljesti hienosti VOI 1 45p!! Edeltävän kuukauden sorkkatreenit toivat toivotun tuloksen elikkäs Jooseppinen pysähtyi sorkalle!! Voi sitä onnen tunnetta, kun katsoin Josia ja sorkkaa. Sainpas kaivaa taskusta herkku"seessarin" Josille palkkioksi hienosti tehdystä työstä.
Josin tarkkuus parani jäljen loppua kohti ja tuli merkanneeksi pari makaustakin, joista toisen pysähtymällä. Niin oli meno innokasta, ettei makauksiin tällä kertaa juurikaan ollut kiinnostusta. Jäljellä Josi löysi jonkun todella mielenkiintoisen tuoksun, jota piti nuuskia tosi tarkkaan. Ei me ihmiset siinä mitään nähty mutta milloinkas haju muka näkyy?! Kolmannella osuudella Josi huomasi oppaamme Mervin olevan mukana ja sitähän piti ihmetellä hetken verran. Josin ilme oli kovin ihmettelevä/hämmästynyt: "Ai sinäkin olet täällä?"
Ilma oli mukava noin +20 ja suolla kävellessä tuli hiki. Kerran liina lipesi hikisestä kädestäni mutta onneksi sain sen heti kiinni.
Hanskin kanssa tehtiin yksi VOI-jälki ja saimme hyppiä ojien yli ihan tosissaan. Yhden sillan olisi voinut jäljelle rakentaa.. Muutama uusi lihas on löytynyt, pienestä kireydestä päätellen. Suokävely ja ojahyppelyt ovat siis tehneet tehtävänsä. Mammalomalta pikkuhiljaa palaileva Dixi oli tällä jäljellä ja hirvien jäljet veivät mennessään tuoreen äidin. Tällä jäljellä oli todella paljon hirvien jälkiä ja varmaankin yön aikana oli tullut tuoreita lisää.
Kun menin hakemaan tuomarilta koearvostelua, mukana oli toinenkin lappu : "Menen uimaan". Minun täytyi siitä kyllä kieltäytyä, koska tämähän oli vasta toinen ykkönen meille. Ehkäpä kennelliiton sivuilla jonkun aikaa ollut virheellinen VOI1 tulos hämäsi ja antoi kuvan jo kolmannesta ykkösestä. Myöhemmin sitten..
Virroilla oli taas erittäin mukavaa. Samassa mökissä majoittui ihania neitotollereita, joista Josi tykkäsi niiiiiin kovin. Pieni Tuuli (eilen 11 vko) vei sydämeni mennessään ja pentukuume ei ainakaan yhtään laimentunut tällä reissulla. Terävät hampaat tuli todettua uuden korvisreijän muodossa. Oli todella mukava jutella samanhenkisten ihmisten kanssa asiaa ja välillä todellakin asian vierestä. Hauskaa oli. Ensi vuonna uudestaan!
Tollerimestaruudesta kisasi seitsemän mahtavaa jäljestäjää ja Tollerbay-kenneliin tuli viitoisvoitto. Hienoa. Tulostaso oli huikea!


Romeo De Quiz



Tuuli ja Josin tipu



Höpinää

Tänään meillä oli erittäin onnistunut sorkkatreeni! Hanski vei sorkan paikkaan X ja merkkasi parilla kuitunauhallisella pyykkärillä, että varmasti löydämme sen uudelleen. Vaikka eihän meidän hajuaistilla löydetä kuin mätänemistilassa olevia juttuja ja paikallistaminen olisi silti hankalaa. Ajelimme mukavan matkan eteenpäin ja lähdimme kävelemään J.n kanssa kuten yleensäkin maastossa, ilman hihnaa. Poikkesimme metsään, joka on myös ihan jokapäiväistä. Aikamme kuljettuamme kohti sorkkaa Josi löysikin sen, ja jäi nuuhkimaan sitä!!!  Hienoa! Annoimme Josin nuuhkia sitä rauhassa kunnes kehuin hienosta löydöstä. Samassa Jooseppi tuli luokseni seessarin kiilto silmissä. Jospa tollopoika alkaa yhdistää sorkan ja ihanan Cesar-herkun. Toivon kovasti näin. Koepaikka Virroilla on varma eli reilun viikon päästä on todellinen testi miten sorkkatreenit ovat vaikuttaneet Josin sorkkakäyttäytymiseen. Onneksi on vielä aikaa vahvistaa tätä herkun ja hirvenjalanpätkän yhteyttä. Jälkeä en viitsi alkaa tekemään, niin hyvin tuo otus jäljestää ja eipähän ainakaan tylsisty jäljestämiseen.

Sitten pari mielestäni erikoisempaa muilta kuultua juttua.. Huvittavia toisaalta.
"Milloinka se on sorkkavalio?" Jaahas - mitenkäs siihen valioidutaan?
"Onko se enemmän noutaja vai nuuhkija?" Tämän viimeisemmän kommentin antoi mies, jolla ei ollut mitään etukäteistietoa Josista ja ei etenkään jäljestysharrastuksestamme mutta tiesi tulevan metsästyskoiran olevan edessään. Sitten tämä mies jatkoi: "Noutajahan se on, johan rotukin sen sanoo."

Taitavat tollerit

Meillä oli pitkästä aikaa yhteistreeni Lenni-tollerin kanssa. Herra-Varikset pääsivät pakastimesta lämmittelemään ja kaikki damit olivat matkassa myös. Vuorotellen teimme noutoja. Josi sai hyvää malttitreeniä Lennin noutaessa ensin. Myös lähetyspaikalla J sai odotella lupaa noutoon eli siinä vaan hengailtiin ja juteltiin mukavia ennen noutoja. Josi olikin yllättävän reippaalla työmotivaatiolla lähtenyt mukaan, kun vieras dami ja herra Varis tuli helposti metsästä pois. Aivan toisenlaista työskentelyä kuin pari viikkoa aiemmin Tollerbay-meetingin noutotreeneissä. Josilla metsään vietiin aina vaan yksi noudettava kerrallaan, ettei pieni pää mene aivan sekaisin ;)  Lenni sai useamman noudettavan kerrallaan. Kerran Lenni ajatteli helpottaa hommaansa ja kävi hakemassa lähetyspaikalla olleesta damikasasta yhden pötkön ja palautti sen!


Josi ja herra Varis

 Noutotreenin jälkeen kävimme tekemässä vielä molemmille pojille jäljet.
Seuraavana päivänä treffasimme taasen, nyt jäljestyksen merkeissä. Mukavan tiheässä metsässä Lenni jäljesti taitavasti ja tietenkin löysi myös sorkan. Oli ilo seurata Lennin työskentelyä. Josilla oli aivan mahdoton meno päällä. Intoa hurjasti ja vauhtia myös. Jopa raivokkaasti etenevä J teki hienon jäljestyksen ja pysähtyi jopa hetkeksi sorkalle!! Seessaria vaan kitusiin ja hurjat kehumiset. Kuten aiemminkin on tullut jo todettua, jäljestystä ei tarvitse Josin harjoitella, nyt pitää se sorkka "saada haltuun". Olipa mukavaa todeta taas kerran, että ompa taitavia jäljestäjiä nämä koirat.
Pahimmat helteet ovat jättäneet meidät (onneksi) ja lenkkeily maistuu taas mukavalta. Josi on käynyt hieronnassa aika-ajoin ja kotihoidoksi on suositeltu mm uimista. Sehän Josille sopii erinomaisesti. Yksi uimalelu on eteisessä patterin päällä ja ohi mennessä J usein katsoo sitä niin haikeasti, että ihan hymyilyttämään alkaa. Pojan tekee mieli uimaan ihan selvästi.

Nautiskelua mökillä

Vieroitusoireita

Jäljelle mieli on sekä minulla että Josilla. Ilmeisesti pitää tehdä ihan oikea jälki lähiaikoina.
Mökille mennessä varauduin jäljen ja sorkkatreenin tekoon. Veri, sieni ja sorkka sekä pari purkkia "seessaria" oli mukana mutta muut jutut unohtuivat lähtöhässäkässä kotiin. Siis ei valjaita, ei liinaa eikä mitään merkkejä mitä maastoon laittaa. Siispä inspiraatiota peliin ja kyllähän treenit saatiin aikaiseksi.
Ekan jäljen vedin verellä lähes itseni pituiseen horsmikkoon, jälki vanheni yön yli ja aamulla kaatona oli sorkka. Lähdin Joosepin kanssa aamukävelylle tarkoituksena törmätä jälkeen ja niinhän siinä kävi. Holtittomasti juoksennellut tolleripoika otti hajun maasta ja hyvää kävelyvauhtia jäljesti sorkalle. Seessaria (Cesar) palkinnoksi mainiosta suorituksesta.
Toinen harjoite olikin laahausjälki sorkalla. Josi oli Hanskin kanssa saunanlämmityspuuhissa ja sillä aikaa vedin jäljen mökin eteen ja sorkka jäi pötköttelemään ruusupuskan taakse. Josi tuli juosten saunalta mökille (ei osaa kävellä sitä polkua, vaan aina täysillä) ja tulipa vauhtiin hurja hiljennys, kun sorkan haju tarttui kirsuun. Josin ilme ja eleet olivat kyllä aivan mahtavat! Olipa ihana sorkka hajun päässä ja J otti sen jopa suuhunsa. Ja taas Seessari maistui.
Kolmas (ja se haisevin) jälki oli taas laahausjälki. Sorkka alkoi olla todella kuoppauskunnossa, olihan se muhinut kylmälaukussa kylmäpatruunoiden kanssa pari päivää. Huh ja hyh - mutta loputkin Seessarit Josi ansaitusti jäljesti. Kyseistä sorkkaa emme käytä enää harjoituksissa emmekä muutenkaan!
Josi tutki mökin edessä ollutta hajuvanaa myöhemmin monet kerrat ja yritti laajentaa reviiriä, josko sorkka olisikin jossakin lähistöllä tai vaikkapa se onneton olento, jolta jalka oli jäänyt ruusupensaan taakse. Ei näkynyt sorkkaa eikä jalatonta eläintä mutta haju oli hurrrrrjan kiinnostava.
Ja se hymy, mikä Josin naamalla on kun ollaan mökillä!! Suupielet ovat korkealle korviin päin, suu hieman raollaan joten hampaita näkyy mutta kieli näkyy vain hieman ja mantelin muotoiset kosteat ruskeat silmät niin iloiset. Kyse ei ole läähätyksestä vaan aidosta hymystä ja tyytyväisyyden merkistä!!! Onnellinen tolleri!
Kaikki vinkit otan mielihyvin vastaan, joilla saisimme Josin pysähtymään sorkalle jäljestyksen päätteeksi. Nyt meillä on ollut tarkoitus tehdä sorkasta niin ihana, että sille kannattaa pysähtyä. Josi rakastaa ruokaa, joten yhdistelmä herkku ja sorkka on ollut monesti käytössä. Ihan jännittää jo etukäteen, että kuinka seuraavassa kokeessa sitten käy. Tiedossa ei ole mitään varmaa koetta vielä mutta pitää odottaa..
Nyt kotona Joose onkin lähes vaan lepäillyt. Mökillä hän ei päivällä malta nukkua, kun on niin paljon hajuja ja ääniä mitä pitää tarkkailla ja itikatkin kiusaavat. Lämpimät säät "hellivät" meitä eikä sateestakaan ole tietoa. Heinäkuussa täällä on satanut hieman alle 17mm eli ei ihme että on metsäpalovaroitus päällä aina vaan.

Treeniä

Viikonloppuna olimme Tollerbay-kennelin "sukukokouksessa". Olipa taas mukavaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä ja koiria. Koirille oli oikein tasokasta NOU- ja NOME-treeniä. Hanski (ja Josi) saivatkin hyviä vinkkejä noutoharjoittelun jatkamiseen. Kotona olevat damit pitää viedä hajustettavaksi jonnekkin koirakaverin luo, koska J ei meinannut vierasta damia suuhunsa ottaa. Varista olemme näköjään aivan liian vähän käyttäneet, eli herraVarikset saavat sulatusta lähitulevaisuudessa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Maanantaiaamuna teinkin pari "lötkö"damia, jotta outo erilainen tuntuma koiran suussa tulisi tutuksi.
Sorkkatreeneihin saimme uusia vinkkejä, joita käytämme varmasti. Kuivattu peuran (?) sorkka sai uuden kodin meiltä ja vakipaikan treeneissä. Viime viikolla sulatettu hirven sorkka saikin suuren suosion Josilta eli ehkäpä kaikki ei ole vielä sen suhteen menetetty.

Helleaamun uimaretki

Aamulla ajoissa kun lähtee rantaan, ei siellä juurikaan muita ole. Josi nautiskeli uimisesta ja lelun noutamisesta vedestä. Helteinen päivä tiedossa, aamupicnic on ihan mukavaa!!



Uimarannan Romeo





Heitä vielä se lelu!





Uimamaisteri Josi




Rotan poikanenko se siinä? Ei sentään vaan läpimärkä tolleri.



Voi voi - osa 2

Hyvin helteinen viikonloppu on takana ja sen me vietimme Kuhmossa mejäkokeessa. Josi keräilee tänä kesänä näitä erikoisia piste/palkintosijayhdistelmiä ja nyt tulos oli VOI 0, 42p. Syynä tuohon tilastokummajaiseen TAAS se, ettei Josi pysähtynyt sorkalle vaan käveli yli!!!Eikä kehoituksista huolimatta palannut sinne. "Erinomainen nolla", sanoi tuomarikin. Josi kulki niin tarkasti veriuraa ettei tuomari voinut osoittaa puhdasta jälkeä paria metriä ennen sorkkaa. Olipahan koe. Käytimme Josin uimassa ennen jälelle menoa, sillä lämpötila oli lähellä +30. Hyvin Jooseppi jaksoikin jäljen. Normaali raivokas into oli jäljelle lähtiessä. Kaksi makauksista J merkkasi hyvin, kaksi kulki aivan vierestä ohi. Katkolla mie olinkin jo varma, että tänne suolle sitä hukka tulee, mutta Josi kyllä osasi homman. Näin vaan harmittavasti pääsi taas käymään. Tiedossa on sorkkatreenejä ihan oikeasti. Onneksi saimme jo vinkkejä asian korjaamiseksi useammasta suunnasta. Olisikohan ollut joskus harjoitusjäljellä muurahainen tms sorkalla ja J sen takia sitä nyt vieroksuu? Töitä teemme kuitenkin asian eteen. Tulevana viikonloppuna onkin asiantuntevaa apua saatavilla GTBM.ssä. Eli Tollerbay-kennelin jokakesäinen tapaaminen tiedossa - ihanaa.
Hanskin ja minun tekemältä jäljeltä tuli ykköstulos ja samalla tolleripoika valioitui. Hienoa!
Viikonloppu oli kaikkiaan mukava, lämmintä riitti varmasti kaikille, hyttysmyrkkyjä ja etenkin paarmamyrkkyjä vertailtiin. Ei tarvinnut metsissä yksin olla. Olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa useita tuttuja yhtäaikaa - toivottavasti tavataan vaikkapa Kuhmossa ensi vuonna, ellei jo aiemminkin.

Nostalgiaa



10vk



2v2kk





10vk



2v2kk



Pientä vertailua mitä kahdessa vuodessa on tapahtunut.. Paikka on sama eli ihana Ilomantsin mökki, missä Josi ja me ihmisotuksetkin nautimme olostamme. Onneksemme mökillä tehtiin majoitusjärjestyksissä muutoksia ja mekin pääsemme yöpymään siellä Josin kanssa. Hankalaahan se on allergiavapaata tilaa tehdä, kun on koira. Kiitos siis järjestelijälle.

Tänään kävimme mukavalla kävelylenkillä Jamiksella. Viikko sitten tehty jälki sattui matkan varrelle ja enpä malttanut olla kokeilematta miten J menee niin vanhan jäljen. Ja eipä mitään ongelmaa. Tarkempi oli poika nyt ja niin varmaan pitikin, kun viikon ikäisestä jäljestä oli kyse. Jäädäänpä odottamaan viikonlopun koetta Kuhmon kauniissa maisemissa. Laitoin ilmon Lieksan kokeeseen tänään, jännityksellä odotellaan mahdutaanko mukaan.

Noutotreenejä ollaan vähitellen lisätty. Dami viedään sellaiseen paikkaan, että Josin on pakko tehdä itsenäinen ratkaisu eikä pääse kyselemään neuvoja (eli ei näe ohjaajaa). Vauhdilla tolleripoika lähti etsimään ja palautuskin oli vauhdikas. Dami ei tullut kyllä käteen vaan jäi parin metrin päähän. Pari samanlaista toistoa tuli vielä. Intoa on mutta käteen palautus pitää saada mukaan myös. Kotonahan tuo toimii aika kivasti, pitänee viedä sama treeni (dami, naksu ja herkut) maastoon.

Vielä noihin kuviin palatakseni, on nuo pennut niin suloisia.. Ihan alkaa pentukuume vaivata - parin vuoden päästä!



Sorkka"sulkeiset"

Alkuviikosta meillä oli taasen TB-teamin mejätreenit. Lenni on reipastunut hurjasti jäljestäjänä eikä kysellyt neuvoja ollenkaan. Josin jäljestys oli taasen lähes ala-arvoista! Pää pystyssä eteenpäin, ei ollenkaan normaalia hirvittävää intoa ja mitäs siitä tulee muuta kuin isoja susiHukkasia.. Ekalla kulmalla suunta oli todellakin aivan kateissa ja J touhotti menemään eestaas löytämättä jatkoa. En tiedä teinkö oikein mutta kutsuin Josin luo ja sanoin todella napakasti "jälki". Sitten kuono menikin maahan ja matka jatkui mallikkaasti. Makaus merkattiin tooooosi hienosti ja katkolle tultaessa aikaisempi sähellys alkoi taas. Voi ei!! Kyllä pyöri monenlaiset ajatukset mielessä. Josi pyöri kuin väkkärä ees taas etsien jotakin - tuntui ettei koiruli tiennyt mitä etsii. Jotenkin Jooseppi löysi kuitenkin veretyksen alun ja jatkoi reippaasti eteenpäin. Kaadolla (se suuren jännityksen paikka) J jopa pysähtyi hetkeksi mutta halusi jatkaa matkaa heti-oitis-pian. Mie kutsuin Josin sorkalle ja siinä sitten sitä ihmeteltiin yhdessä. Kyllä J sitä sorkkaa nuoli ja yritti suuhunkin ottaa, että ei se ihan vastenmielinen onneksi ole. Sorkka sattuu vaan olemaan ilmeisesti Pohjois-Karjalaisen jättihirven sorkka, joka hädintuskin mahtuu meidän pakasteeseen. Makausten merkkaus (myös alkumakaus) tapahtui esimerkillisesti, muuten parannettavaa olisi hurjasti. Maasto oli kyllä Josille aivan liian mielenkiinnoton eli lähes puistometsää. J on mielestäni parhaillaan haastavassa maastossa. Kotona (taaskaan en tiedä teinkö väärin) otin sorkan keittiön lattialle, naksuttimen käteen ja herkkuja lähelle. Joka kerta kun J kosketti sorkkaa, naksautin ja annoin herkkua. Josi kyllä oli todella kiinnostunut sorkasta, nuoli ja yritti hieman järsiä sitä. Ehkäpä se tästä..
Josi on käynyt pari kertaa pitkästä aikaa fysioterapeutilla eli hierottavana. Viimeksi selästä löytyikin tosi kipeän tuntuinen lihas. Olisikohan riehakas juhannus mökillä aiheuttanut sen? Josi tykkää juosta siellä polkuja täysillä ja aina polut eivät ole ehkä ihan parhaita mahdollisia juoksuratoja. Liikkumisessa kipeyttä ei kyllä havaita, mutta kyllähän nuo hoidetaan.
Minulla alkoi tänään lähes 2kk kesäloma ja nyt onkin tiedossa mukavaa yhdessäoloa, ihania uintireissuja sekä muuta koiramaisen mukavaa. Ja ihmismäisen mukavaa myös. Joose kun tykkää kaikesta missä saa olla mukana. Alkeistoko Hanskin kanssa on sujunut mallikkaasti. Katsotaan nyt seuraako jatkoa ja millaista - sen näyttää aika.

Mökkiviikonloppu

Josi pääsi nauttimaan viikonlopusta mökillä Ilomantsin suunnalla. Meillä ei ole ikiomaa mökkiä vaan onneksemme saamme käydä kaverin ja vanhempieni mökeillä niin paljon kuin haluamme ja ehdimme.

J riemuitsi suuren suuresta salaattipöydästä eli voikukkia rouskutellen meni aika hyvin. Lammelle laskeutuneille joutsenille piti kyllä haukkua aika hurjastikin ja tietysti naapurin koirat yhtyivät kuoroon. Hauska oli seurata tolleripojan seikkailuja heinikon seassa. Josin tehdessä tutkimusmatkoja heinät vaan heilahtelivat paljastaen sen hetkisen sijainnin.

Itikoita siellä itärajalla kyllä riittää mutta eiköhän me sinne taas juhannuksen aikoihin suunnata.

Voi voi..

Josi jäljesti tänään P-K:n Noutajakoirayhdistyksen mejäkokeissa VOI2 45p. Mielenkiintoinen yhdistelmä, eikö vain. Harmillinen jopa.. Aivan mielettömän mahtava jäljestys, makaukset merkkasi Jipe esimerkillisesti mutta.. Mitäpä tolleripoika tekee kun tullaan kaadolle? No ohimennen nuuhkaisee sitä vauhtia hidastamatta ja jatkaa matkaa!!!!!!!!!!! Mie katoin tuomaria silmät lautasen kokoisena, tuomari katto minua ja sit mie kysyin, että meenkös mie perään. No liinan jatkona vaan eteenpäin vielä yhden ojan yli, kunnes tuomari pyysi kehoittamaan koiraa. Mie katoin Josia ja sanoin pari kertaa napakasti jälki. Ja mitäs tolleripoika tekikään sitten? No vaihtoi suuntaa ja hyppäsi ojan yli ja meni kaadolle nuuhkimaan. Voi elämän kevät. Tämä on ilmeisesti sitä tollerin huumoria, en muuten ymmärrä moista käyttäytymistä. No eipä siinä voinut kuin kehua poikaa. Tavattoman hieno jäljestys lukuunottamatta "pientä" työtapaturmaa. Ehkäpä Josi olisi halunnut kaikki neljä sorkkaa ja siksi jatkoi vaan eteenpäin kaadolta? Viikolla aamulenkillä tuossa kotikulmilla noin 20 metrin päästä meistä kulki hirvi ja Jooseppi olisi kovasti halunnut sen perään lähteä. Mielenkiintoinen elukka täällä omakotitaloalueella, harvemmin näkee hirviä asfaltilla menevän ja pensasaitojen yli loikkivan.
Tänään jäljellä oli hyvinkin erilaista maastoa ja Jipe meni reippaasti jopa hankalimmat pusikotkin. Ojien ylitystä tuli reippaasti ja tänä kesänä tolleri näköjään luottaa itseensä eikä hypi ojien yli edestakaisin tarkistaen. Aikaa jäljestykseen meni puoli tuntia. Josi sai korkeimmat pisteet VOI-luokan koirista eli kivasti meni vaikka...
Me tehtiin Hanskin kanssa porukassa jälki ja H oli ensimmäistä kertaa oppaana. Valitettavasti jäljellä oli hyvin todennäköisesti ollut karhu ja jäljestys jäi tältä koiralta lyhyeksi tänään. Ei ollut halunnut lähteä jatkamaan matkaa katkon jälkeen vaan turvautui ohjaajaansa.
Nyt rentoudutaan ja naatiskellaan olostamme. Olihan tuo vastaavan koetoimitsijan homma aikamoinen. Mutta koe saatiin pidettyä, kaikki tulivat ehjinä metsästä pois eikä hellekkään vaivannut nyt jäljestyspäivänä. Mukavaa!! Kesä!!

Kesä!!!

Lämmintä on ollut ja sitä on luvassa lähipäiviksi. Josi on nauttinut kaikesta mitä kesään kuuluu.

Hoikka koira uinnin jälkeen - ja häntä heiluu.

Paitsi itikat kiusaavat ajoittain. Niitä on kyllä mukava jahdata ja yrittää saada suuhunsa. Harvoin Jipe kyllä viitsii nousta paikaltaan niitten perään.

Viikonloppuna olimme yötä saaressa ja Josilla tuntui olevan todella hauskaa. Voi sitä pienen tollerin riemua, kun sai kaivaa kuoppia ja juosta ihan täysillä rallia pitkin polkuja ja metsiä. Meillä ihmisolennoilla olisi tuossa vauhdissa kyllä ollut tuloksena murtuneita luita ja revähtymiä. Tolleripoika mennä viiletti joustavin juoksuaskelin.

Salaattilounas

Kotipihassa Josin lempipuuhaa on voikukkien syöminen. Kukat tai kukkanuput eivät kelpaa ja ne Josi pudottaakin taitavasti suupielestään. Sisälle tulo on todella hankalaa, kun ihanaa kotipihan salaattipöytää ei millään voisi jättää.
Lämpötilan kivutessa hellerajalle otamme rauhallisesti ja käymme uimassa. Taannoiset vesinoudot taipparikurssilla onnistuivat Josilta todella hienosti.
Josi on oppinut lähes nauttimaan harjauksesta ja se onkin ollut ihanaa tuon aivan mahdottoman karvanlähdön takia. Josin karvanlähtö oli mielestäni taas yllättävän myöhään.
Viikonloppuna on "oma" mejäkoe lähistöllä, jonne menemme koko lauma. Toivottavasti ilma viilenee!!

Miehikkälässä jäljestämässä

Kesän ensimmäinen mejäkoe on takana. Teimme Josille ja Lennille jäljet muutamaa päivää ennen tuota Miehikkälän koetta. Jos olisin tiennyt miten J menee tuon jäljen, olisin jättänyt tekemättä. Aivan poskelleen meni kaikki siinä. Ei ollut kovinkaan suuria odotuksia oikeasta kokeesta. Mutta kuinkas kävikään..
Josi jäljesti hienosti tuloksena VOI1 ja 44p!!! Olipa taas jännitystä minulla sekä opastaessa että liinan päässä kulkiessa. Hengissä selvisin molemmista ja taas tuli lisää kokemusta. Hanski oli minulla jälkiparina ja teimme siis jäljen yhdessä. Mukava kokemus tuokin, jonka toivon toistuvan useamminkin. Uusia tuttavuuksia saimme ja nautimme täysillä viikonlopusta. Josi oli kyllä aivan mahtava ja sitkeä. Luulin välillä, että J ei jaksa kaadolle asti mutta eikös se sorkka sieltä pilkistänyt lopulta. Yksi kuiva vanha hakkuuaukko teetti Jipsulla töitä ja opaskin oli jo näkymättömissä välillä. Onneksi jälki löytyi ja työ jatkui. Siellä oli ilmeisesti ollut jotain riistan jälkiä, joista minulla ei ollut hajuakaan mutta Josilla ilmiselvästi oli. Tuomarin selostus jäljen kulusta löytyy tuosta sivupalkista mejäkoeselostuksista. Opastamaltani jäljeltä tuli myös VOI1 tulos, hienoa!
Seuraava koe onkin jo vajaan kahden viikon päästä täällä kotikulmilla. Nyt ei treenailla vaan nautiskellaan lämpimästä kesästä.

Ajaa muttei nosta

Taipparitreeneistä kuultua: ei nouse pupu maasta. Ajokoiran ominaisuudet tulikin edellisviikolla testattua mutta ei innosta nostaa jänöä maasta. Edellisvuoden malliin Josin lantio alkoi uhkaavasti liikkua kun vemmelsäärtä oli hieman nosteltu ja heiluteltu.. Voi ei.. No ompahan noutajakoirayhdistyksellä yksi vakiotreenaajapari taipparitreeneissä joka kevät. Harjoitusta tarvitsee Josi - ja taitavammat kouluttajat. Mutta ehkäpä jonakin päivänä.. Vaakut pitää "tarjoilla" yksi kerrallaan ja jäniksestä tehdä ilmeisestikkin tutumpi. Maanantaina vuorossa onkin vesinouto ja sitä odotamme mielenkiinnolla. Epäilys on, että se onnistuu mutta mutta Josi on ennenkin yllättänyt negatiivisesti.

Tänään kävimme Sotkamossa näyttelyssä. Ja kuinkas kävikään. Josin niin erinomainen ravi oli lähes hukassa ja tuomari juoksuttikin Hanskia ja Josia pari ylimääräistä kierrosta ravin löydyttyä. No eipä siitä kummempia voi tulla kuin EH. Arvostelu oli kyllä erittäin hyvä eikä litteitä tassuja mainittu ollenkaan!!
Tack för tipps E-L och A!! (en vieläkään ole opetellut ruotsia tarpeeksi )
Kotimatkalla kävimme nuuhkimassa mejätuulia Jauhovaarassa ja Josi joutui "paparazzin" kynsiin. Ihanaa odotettavaa kaikkiaan; varmasti hienoja kuvia meidän rakkaasta Jipsusta ja toivottavasti ihania mejäkokeita tulevana kesänä. Näyttelykehät saavat meidän puolesta olla rauhassa aika kauan, me keskitytään nyt metsäisempiin lajeihin. Kesän ajaksi ainakin.

Ajokoira

Josin riistaviettiys ulottuu myös jäniksiin. Tässä eräänä päivänä metsässä ulkoillessa jänö oli lähtenyt viitisen metriä Josin edestä juoksuun. Josi oli osallistunut juoksukilpailuihin ja hävinnyt jänön perässä horisonttiin. Muutamia minuutteja äänetön ajo oli kestänyt ja Josi oli palannut läähättäen ilman jänistä. Korvat hävisivät samalla kun juoksu alkoi - näin minulle kerrottiin.

Taipparitreenit ovat alkaneet koirillakin. Ensimmäisellä kerralla oli varikseen ja lokkiin tutustumista. Varis oli noussut maasta hyvin mutta lokin luona ollessaan Jipsu oli "kysellyt" Hanskilta lisäohjeita. Toisella kerralla oli variksen noutoharjoitus. Vauhdilla Josi säntää matkaan sammalten pöllytessä tassujen alla. Taas hieman haahuilua vaakun luona. J kävi pikaisesti sen luona ja ilmeisesti ajatteli etsiä lintuja lisää. Toisella kertaa varis palautui tosi vauhdikkaasti eikä ongelmaa ollut. Ohjeeksi saimme treenata vain yhdellä linnulla kerrallaan ja niin, että Josi joutuu ratkaisemaan "ongelman" itsenäisesti eli ei näe noutoon lähettäjää.

Jälkitreenit pidettiin Tollerilahden pojille hienossa maastossa. Jälkien pituudet olivat noin 300m molemmilla ja metsätyyppi vaihtui suon ja kangasmetsän välillä mukavasti. Josi jäljesti tutulla tarmokkaalla tyylillään, katko meni hienosti ja kaatokin löytyi ongelmitta. Makauksilla oli vähän juustoa, kun edellisellä kerralla ne jäivät merkkaamatta. Nyt aloitimme jäljestyksen ennen alkumakausta ja se tulikin hienosti nuuhkittua. Kuun lopulla pääsemmekin sitten tositoimiin Miehikkälän mejä-kokeessa.

Eilen ulkoillessamme Josi päätti (taas kerran) mennä uimaan. Kaksi pientä lenkkiä piti tehdä. Ei enää hankalan oloinen ranta ole mikään este, jos uida tekee mieli. Onneksi tuo ipana tottelee myös kieltoa, milloin ei saa mennä uimaan. Muuten pitäisi siirtää lenkkeilyt täysin vedettömille alueille.

Häntä on hyvä peräsin

Ah kun on puhdas koira.. Suolammen ihanuus?!

Viikon päästä käydäänkin sitten Sotkamossa näyttelyssä ja samalla reissulla moikkaamassa tuttuja Kainuun Noutajien mejä-kokeissa. Selvästi kesä on alkanut, kun kalenteri täyttyy koiraharrastuksista monelle viikonlopulle eteenpäin! Mukavaa.

Sotilaita jäljellä

Eilen oli Josilla ja Lennillä kevään ensimmäisen verijäljen vuoro. Molemmat suoriutuivat jäljestään hienosti. J puhkui intoa ja pitikin liinasta pidellä tosi tiukasti kiinni, ettei koira olisi mennyt omia aikojaan jäljelle. Hurja innostus kostautui huonoina makausten merkkauksina, vaikka jäljestys olikin maavainuista. Josi etsi yllättävän kaukaa katkolla jäljen jatkumispaikkaa. Kohtalainen tuuli ja lähistöllä kulkevat sotilaat taisivat hieman sekoittaa ajatuksia tollopojalta. Minusta tuntui, että aikaa meni todella kauan, mutta kuulema alle minuuttiin se katko selvitettiin. Eikä ainakaan kumisaapasta jäljestänyt tämä poika. Possun korva oli kaadolla palkkiona onnistuneesta lyhyehköstä (alle 200m) jäljestä. Ikää jäljellä oli vuorokausi.
Nuuskuttelujen jälkeen Josi ja Lenni pinkoivat pitkin metsiä samoista kepeistä kilpaillen ja metsän hajuja haistellen. Tästä se jäljestyskausi alkaa.
P-K.n noutajien järjestämä taipparikurssi alkaa tänään ja ensi viikolla tolleripojat ovatkin täydessä touhussa taipparitreeneissä.
Josi antaa harjata itseään nykyisin jo aika helposti ja eilen hän heittäytyi jopa selälleen harjauksen aikana. Mielenkiintoista kehitystä..

Talviturkki on heitetty!

2-vuotissynttärit vietettiin pääasiassa Savon suunnalla sukuloimassa. Synttärisankari nautiskeli lämmöstä ja pötkötteli tyytyväisenä ulkona. Kummitätiltä Jooseppi sai koiralelun, joka on kuulema tyttö. Kotona illalla paketissa odotti ihana savuluu. Rauhallista juhlimista siis.
Josi oli eilen käynyt uimassa. Harmittavasti en ollut paikalla todistamassa tapahtumaa. Eihän siinä uimisessa mitään outoa ole mutta se kaikkineen olisi pitänyt nähdä. Tämän olen siis kuullut mitä tapahtui.. Josi oli Hanskin kanssa metsälenkillä ja Josi oli lammen rannassa mennyt ensin seisoskelemaan veteen ja sitten mennyt uimaan lenkin. Hieman myöhemmin Josi oli mennyt veteen uudemman kerran ja uinut lisää. Vedestä tultuaan oli vuorossa "tollerivimmaa" eli J oli juossut matalana todella kovaa vauhtia kanervat pölisten ympyrää Hanskin ympäri. Riemua keväästä ja uimisesta siis. Kyseessä oli samainen lampi, josta edellisessä kirjoituksessa oli kuva.
Lähipäivinä käydään tekemässä ensimmäinen jälki. Saas nähdä miten talven jälkeen mm katkokulma sujuu. Josi kyllä tuntuu kulkevan lähes aina kuono maassa mutta ei koskaan voi tietää.
Sotkamon näyttelyyn ilmoitettiin tuo vesipeto. Sitten saakin olla vähän aikaa näyttelykehät ilman Josia. Taipparikurssi alkaa ensi viikolla ja varmasti tulee sientä metsissä ulkoilutettua useammankin kerran tulevana kesänä. Mukavaa!!

Pääsiäispuuhia

Kevät on ulottanut lonkeronsa Pohjois-Karjalaan ja etenkin tänään ollaan nautittu lämpimästä säästä.
Josi on päässyt ulkoilemaan useamman kerran päivässä metsälenkkejä. Nyt tuolla metsissä pääsee kulkemaan ajoittain jopa aivan lumettomissa paikoissa.
Tänään meillä oli mukana herra Varikset ja Josi esitti varsin pätevää noutajapoikaa! Talven aikana oli tapahtunut huomattavaa parannusta. Hienoa!

 

 Perhoset ovat myös heräilleet ja Jooseppi huomasi sen. Pieniä pyrähdyksiä perään muttei niin raivokasta jahtaamista kuin viime kesänä. Ikä tekee tehtävänsä siis.. Huomenna onkin Josin 2-v synttärit. Näin se aika kuluu kuin huomaamatta.. Meillä on teini-ikäinen poika siis..

Kävimme kävelemässä myös lampien rannoilla, missä Josi ui ja nouti keppejä ym viime kesänä. Innolla intomielinen uimari juoksi lammen rantaan huomatakseen, että se on vielä jäässä. Samanlainen tarkastus piti tehdä toisellekkin lammelle. Vielä pitää odotella jäitten lähtemistä. Jäljen tekoon päästään kuitenkin ihan lähiaikoina! Kyllä meillä koko porukka nauttii lumien sulamisesta ja kesän tulosta. Josi loikkii mättäillä kuin alppikauris ja osaa nautiskella vielä maassa olevasta lumestakin. Ihan maailman paras otus tuo Josi on!!

Sininen onkin vanha punainen

Kävimme siis näyttelyssä Vaasassa. Josi ei oikein malttanut keskittyä hommaan mutta mukavastihan se sitten kuitenkin meni. Ja Jipsu RAVASI hienosti kehässä!! Ympyrää juostessa yhden tuolin alta yritti hyökätä tolleriksi naamioitunut kiusantekijä ja meinasi tulla kuperkeikka Josia esittäneelle Hanskille. Hienosti he homman hoitivat ja tuloksena EH ja sininen nauha. Tämä olikin eka näyttely uusituilla säännöillä ja hieman ensin hämäsi tuo sininen väri.. Arvostelu oli todella hieno. Ehkäpä me menemme seuraavan kerran ulkonäyttelyyn; on tuo sisällä olo aika hurjaa.
Samalla reissulla kävimme kasvattajan Eva-Lisan ja Agnetan luona kylässä ja saimme paljon hyviä vinkkejä mm noutotreeneihin. Talon omista koirista osa oli juoksussa eli pidimme tytöt ja innokkaan Josin erillään. Pääsi Josi siskopuolen Mimmin kanssa nuuskuttelemaan toisiaan kuitenkin. Mimmi olikin aivan ihana vauhdikas tollerineiti, aivan kuin Josi saman ikäisenä. Tulipa korvatkin minulta kerralla puhtaiksi ;) Aina yhtä ihanaa on päästä käymään Raippaluodossa, jossa saa varmasti lämpimän vastaanoton. Josi pääsi pitkästä aikaa hotelliin ja hienosti hän siellä käyttäytyikin. Mitä nyt illalla piti hieman haukahdella käytävästä kuuluville äänille..

Aamuinen hetki sängyllä hotellissa

 Kevät etenee vauhdilla ja lumi hupenee lähes silmissä. Vielä päästään kahlailemaan lumessa mutta paikoitellen on jo alle 20cm lunta ja välillä ei meinaa saappaan varsikaan riittää. Malttamattomana odotamme kesäisiä harrastuksia ja metsäretkiä.

Jotain siellä metsässä on..

Kerro kerro kuvastin

Kesää odotellessa

Josi on päässyt nauttimaan aurinkoisesta keväästä ja lukuisista metsälenkeistä. Noutoja ollaan treenattu mutta enimmäkseen vapaata seikkailua on kuulunut Josin puuhasteluihin viimeaikoina. Eläinten jäljet ovat kiinnostaneet kovasti.

Pyyn jäljillä

Vauhtitolleri

Aarre

Tämä aarre on minun!!